Tarpeistani ei välitetty lainkaan lapsena
Voitteko kuvitella mitä sellainen tekee ihmiselle? Lapselle, joka ei itse pysty täyttämään omia toiveitaan tai perustavanlaatuisimpia tarpeitaan. Minua kiusattiin. Kerroin kotona ja kerroin koulussa. Ei välitetty. En ikinä saanut rahaa mihinkään, en vaatteisiin, ruokaan, harrastuksiin. Olin aina vain kotona. Kanssani ei tehty mitään ei välttämättä edes puhuttu. Edes syntymäpäivinä ei huomioitu. Joka ilta huoltajani huusi minulle joka asiasta. Olin saattanut tulla tuntia häntä aiemmin kotiin tai hän oli jo kotona, mutta minun olisi pitänyt ollut hoitaa kaikki. Mutta hän ei ollut edes pyytänyt tekemään mitään! Saati, että olisin ehtinyt. Joskus sitten siivosin koko talon, mutta se oli huonosti tehty. Sisarusten ei tarvinnut tehdä mitään. Minulla oli myös mikreenejä pienenä, jotka olivat aivan kamalia. Itse en ymmärtänyt mitä ne olivat vaan luulin, että teen kuolemaa. Silloin huoltajani kolisteli ja huusi ja tuli ovelleni/huoneeseeni kiljumaan ja suoranaisesti ivaamaan.
Ei, en ole vihainen. Mutta olen todella peloissani. Epävarma ja en pysty olemaan. Olen kuin tyhjän päällä kuin leijuisin ilmassa. En tunne mitään ja samalla tunnen kaiken. Olenko sekaisin?
Kommentit (9)
Ikävä juttu. :( Ei ole mitenkään ainutlaatuinen kertomus.
Huonoista lähtökohdista huolimatta elämäsi ohjat ovat omissa käsissäsi. Et voi estää kaikkea pahaa tapahtumasta, mutta sinun on lapsuudestasi huolimatta mahdollista saada myös hyviä kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ikävä juttu. :( Ei ole mitenkään ainutlaatuinen kertomus.
Huonoista lähtökohdista huolimatta elämäsi ohjat ovat omissa käsissäsi. Et voi estää kaikkea pahaa tapahtumasta, mutta sinun on lapsuudestasi huolimatta mahdollista saada myös hyviä kokemuksia.
Miten?
Vierailija kirjoitti:
Lähdin myös aina aikaisemmin kuin huoltajani, joten päiväni olivat joka tapauksessa pitempiä.
Lähdit mistä? Mihin? Huoltajsi?
Tämä ei oikein toimi. Näyttää että olet huonovointinen ja takerrut tähän tarinaasi. Liikaa maalailua. Pakkomielle. Epätasapainoa
Olen tosi surullinen puolestasi. Ei noin saisi käydä yhdellekään lapselle, mutta valitettavasti et ole ainoa. Luulen että hyötyisit terapiasta. Voisit purkaa kokemaasi ammattilaisen kanssa ja saada henkisiä eväitä toipumiseen ja rakentaa ehjempää ja onnellisempaa elämää.
Lähdin myös aina aikaisemmin kuin huoltajani, joten päiväni olivat joka tapauksessa pitempiä.