Mistä muuten johtunee, että aikuisetkin naiset ovat niin usein muumifaneja?

Koska muumit ei ole vain lapsille, vaan sisältää opetuksia ihan kaiken ikäisille. Se on muumien hienous.

Oikeat alkuperäiset muumitarinat on suunnattu enemmän aikuisille kuin lapsille.

Mä oon 28-vuotias ja elänyt lapsuuden muumipiirrettyjen kulta-aikana. Sarja oli koko perheen yhteinen juttu, jota katsoimme vuosikausia uudestaan ja uudestaan ja jonka sutkautuksia kaikki käytimme arjessa.

Nyt tällä hetkellä muumijutuista tulee aika monelle mieleen joko oma lapsuus tai omien lasten lapsuus. Se nostalgisuus varmaan nostattaa fanittamista, kun me lapsuusajan fanit olemme jo selkeästi aikuisia, ja meillä on jo omiakin lapsia, joille haluamme muumeja näyttää.

Aiemmin tällaisia koko perheen juttuja oli ehkä vain Disneyn elokuvat, mutta suurin osa niistäkin suosituimmista klassikoista on juuri 90-luvulta. Fanitan niitäkin edelleen. :)

Vierailija kirjoitti:

Oikeat alkuperäiset muumitarinat on suunnattu enemmän aikuisille kuin lapsille.

Njaa. Minusta ne ovat kyllä kuuluvat lastenkirjojen genreen, mutta niissä on selvästi aikuisille suunnattuja aineksia, joiden ansiosta niitä voisi nimittää vaikka monitasoisiksi. Jos vertaa vaikkapa toiseen kirjasarjaan, joka puhuttelee myös aikuisia, nimittäin Harry Potteriin, monitasoisuus tulee hienosti esiin. Minä siis pidän Pottereistakin, mutta ne ovat sellaisia juoni- ja mystiikkavetoisia, niissä esim. tunteiden, luonnon tai ihmissuhteiden kuvaus ole sellaista, joka ehkä lapselta menee ohi, mutta puhuttelee aikuista.

Muumit on jotain tuttua ja turvallista. Moni on kasvanut aikuiseksi Muumien parissa ja tottunut lapsesta asti kaikkeen Muumi-tavaraan. Jokainen tuntee jonkun muumihahmon omaksi itsekseen ja niissä on meidän kansallisidentiteettiä. Muumit on ihania ja on mukavaa, kun kotona ei kaikki ole niin vakavaa.

Haittaako se sitten, jos aikuisenakin fanittaa muumeja?