Kuulkaahan mammat, joiden mielestä kuntoilu ei tuo hyvänolontunnetta

Ja kertokaa ihmeessä, miksi tämä ketju meni ensin poistoon..

En ole koskaan nauttinut kuntoilusta. En enemmän kuntoilevana enkä vähemmän kuntoilevana.

Ärsyttävää pakkopullaa.

Paitsi ylikunto ei oo kiva 😂

Joo. Iteki tykkään liikunnasta ja tykkäsin siitä jo sillon ku aloin kunnolla harrastaa vaikka kunto ei ollukkaa hyvä koska oon enemmän käytännön tyyppi ja motorisesti lahjakas yms. Mut tottakai se lisääntyy kunnon kasvaessa... Mut kyl siihen ku voi kyllästyä, jos vaikka samaa lajia harrastaa vuoskaudet.

Vierailija kirjoitti:

Paitsi ylikunto ei oo kiva 😂

Ylikuntoon liittynee kyvyttömyys kuunnella itseään ja tuntemuksiaan ja ankara suorittajaluonne?

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan nauttinut kuntoilusta. En enemmän kuntoilevana enkä vähemmän kuntoilevana.

Ärsyttävää pakkopullaa.

Kuinka hyvässä kunnossa olit silloin, kun kuntoilit enemmän?

"Liikunnan tuottamasta endorfiinihumalasta puhutaan paljon, mutta on tavallista, että liikunta tuntuu tylsältä. Liikuntamotivaatiota tutkinut professori muistuttaa, että monelle liikunta on ennen kaikkea rutiini, eikä erityisen mielihyvän puuttumisesta tarvitse stressata"

Hs.

Samaisessa jutussa puhutaan kuinka oli tutkittu, että liikunnan tuottana mielihyväntunne on geneettistä ja puuttuu osalta.

Mutta siis ei se tietenkään ole mikään hyvä syy jättää liikkumatta, koska varmasti läjes jokainen tiedostaa kuitenkin hyödyt.

Olen harrastanut liikuntaa viimeiset 15 vuotta, vaihtelevasti 4-10 tuntia viikossa. Vielä ei ole kertaakaan tuota hyvänolontunnetta tullut, mutta ehkä se vaatisi sitten 30v ja vähintään 20 tuntia viikossa, ammattilaisteholla...

Vakavasti puhuen, oletko koskaan kuullut että ihmiset ovat erilaisia? Itse en myöskään ole koskaan saanut esim alkoholista mitään hyvää tai rentoa tunnetta, joten kyse on kyllä enemmän aivokemiasta kuin siitä ettei vain olisi tehnyt jotain tarpeeksi.

Tämä papparainen ei enää kuntoile. Ei jaksa, ei huvita eikä kiinosta.

Tokihan se tuntuu hyvältä. Sen jälkeen vaan pulla ja suklaa maistuu...

Vierailija kirjoitti:

Olen harrastanut liikuntaa viimeiset 15 vuotta, vaihtelevasti 4-10 tuntia viikossa. Vielä ei ole kertaakaan tuota hyvänolontunnetta tullut, mutta ehkä se vaatisi sitten 30v ja vähintään 20 tuntia viikossa, ammattilaisteholla...

Vakavasti puhuen, oletko koskaan kuullut että ihmiset ovat erilaisia? Itse en myöskään ole koskaan saanut esim alkoholista mitään hyvää tai rentoa tunnetta, joten kyse on kyllä enemmän aivokemiasta kuin siitä ettei vain olisi tehnyt jotain tarpeeksi.

En ajatellut, että asia on mustavalkoinen.

Ennemmin ajattelin, että yksi vaihtoehto siihen, että liikunta tuntuu paremmalta ja sitä on helpompi harrastaa, on juuri se, että mitä enemmän harrastat ja mitä paremmassa kunnossa olet, sitä helpompaa se on. Esimerkiksi jos käyt jumpassa kaksi kertaa viikossa ja jumpissa on reippaampi sykeosuus. Hengästyt kovasti ja todennäköisesti et voi ajatella, kuinka kivaa on, vaan sitä, kuinka kovasti hengästyt. Kun taas olet paremmassa kunnossa, rasitus tuntuu kohtuulliselta ja voit keskittyä muihin asioihin, esimerkiksi kuinka kiva musiikki jumpassa on, tai kuinka kiva tunnelma. Tämä ihan vilpittömästi.

Se on tietysti väittämä.

Ja väittämä ei välttämättä sovi jokaiseen.

Vierailija kirjoitti:

"Liikunnan tuottamasta endorfiinihumalasta puhutaan paljon, mutta on tavallista, että liikunta tuntuu tylsältä. Liikuntamotivaatiota tutkinut professori muistuttaa, että monelle liikunta on ennen kaikkea rutiini, eikä erityisen mielihyvän puuttumisesta tarvitse stressata"

Hs.

Samaisessa jutussa puhutaan kuinka oli tutkittu, että liikunnan tuottana mielihyväntunne on geneettistä ja puuttuu osalta.

Mutta siis ei se tietenkään ole mikään hyvä syy jättää liikkumatta, koska varmasti läjes jokainen tiedostaa kuitenkin hyödyt.

Taisi olla jotain 10 vai 20 prosentin luokkaa, jotka eivät hyväkuntoisinakaan saavuta sitä paljon puhuttua hyvää oloa liikunnasta. Luulen että kuulun näihin; kunto on ihan hyvä, mutta en saa mitään euforia esim. pitkistä juoksulenkeistä, ainoa hyvä olo tulee kun se loppuu, kun järjellä tietää että enää ei tarvitse juosta (mutta ei voida puhua euforiasta). Ja vaikka nyt puhun vain juoksemisesta, mutta olen kokeillut tietenkin monia eri lajeja.

Minua lohduttaa ajatus liikunnan vertaamisesta esim. kotitöihin. Ei niitäkään kohtaan tarvitse mitään himoa tai nautintoa tuntea eikä lähteä sykkien kohti liikuntakeskusta että jee, taas pääsee urheilemaan;  sen vaan suorittaa kun tietää että on "pakko", että pysyy kunnossa fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Liikunnan tuottamasta endorfiinihumalasta puhutaan paljon, mutta on tavallista, että liikunta tuntuu tylsältä. Liikuntamotivaatiota tutkinut professori muistuttaa, että monelle liikunta on ennen kaikkea rutiini, eikä erityisen mielihyvän puuttumisesta tarvitse stressata"

Hs.

Samaisessa jutussa puhutaan kuinka oli tutkittu, että liikunnan tuottana mielihyväntunne on geneettistä ja puuttuu osalta.

Mutta siis ei se tietenkään ole mikään hyvä syy jättää liikkumatta, koska varmasti läjes jokainen tiedostaa kuitenkin hyödyt.

Taisi olla jotain 10 vai 20 prosentin luokkaa, jotka eivät hyväkuntoisinakaan saavuta sitä paljon puhuttua hyvää oloa liikunnasta. Luulen että kuulun näihin; kunto on ihan hyvä, mutta en saa mitään euforia esim. pitkistä juoksulenkeistä, ainoa hyvä olo tulee kun se loppuu, kun järjellä tietää että enää ei tarvitse juosta (mutta ei voida puhua euforiasta). Ja vaikka nyt puhun vain juoksemisesta, mutta olen kokeillut tietenkin monia eri lajeja.

Minua lohduttaa ajatus liikunnan vertaamisesta esim. kotitöihin. Ei niitäkään kohtaan tarvitse mitään himoa tai nautintoa tuntea eikä lähteä sykkien kohti liikuntakeskusta että jee, taas pääsee urheilemaan;  sen vaan suorittaa kun tietää että on "pakko", että pysyy kunnossa fyysisesti.

Jatkan vielä, että saan kyllä ap kiinni tuosta oivalluksesta mitä olet kokenut ja olen iloinen puolestasi. :)

Kyl ylikunto voi joutua esim jos vaikka rakastaa liikaa urheilua ja urheilee liikaa😂😂ja ne ylikunnon oireet voi tulla salakavalasti ja jälkikäteen, joten kyse ei oo aina siitä ettei itteensä osaisi kuunnella

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Liikunnan tuottamasta endorfiinihumalasta puhutaan paljon, mutta on tavallista, että liikunta tuntuu tylsältä. Liikuntamotivaatiota tutkinut professori muistuttaa, että monelle liikunta on ennen kaikkea rutiini, eikä erityisen mielihyvän puuttumisesta tarvitse stressata"

Hs.

Samaisessa jutussa puhutaan kuinka oli tutkittu, että liikunnan tuottana mielihyväntunne on geneettistä ja puuttuu osalta.

Mutta siis ei se tietenkään ole mikään hyvä syy jättää liikkumatta, koska varmasti läjes jokainen tiedostaa kuitenkin hyödyt.

Taisi olla jotain 10 vai 20 prosentin luokkaa, jotka eivät hyväkuntoisinakaan saavuta sitä paljon puhuttua hyvää oloa liikunnasta. Luulen että kuulun näihin; kunto on ihan hyvä, mutta en saa mitään euforia esim. pitkistä juoksulenkeistä, ainoa hyvä olo tulee kun se loppuu, kun järjellä tietää että enää ei tarvitse juosta (mutta ei voida puhua euforiasta). Ja vaikka nyt puhun vain juoksemisesta, mutta olen kokeillut tietenkin monia eri lajeja.

Minua lohduttaa ajatus liikunnan vertaamisesta esim. kotitöihin. Ei niitäkään kohtaan tarvitse mitään himoa tai nautintoa tuntea eikä lähteä sykkien kohti liikuntakeskusta että jee, taas pääsee urheilemaan;  sen vaan suorittaa kun tietää että on "pakko", että pysyy kunnossa fyysisesti.

Nimenomaan sama täällä. Tulee kyllä henkisesti hyvä mieli kun sai aikaiseksi, mutta samalla lailla kuin tulee hyvä mieli vaikka siitä että siivosi ja koti näyttää kivalta. Ei siis millään lailla fyysisesti, niinkuin ilmeisesti osalle tulee. Kateellinen olen kyllä tuosta ominaisuudesta että jotkut saavat liikunnasta ihan fyysistä hyvää oloa! Itsellä sen aiheuttaa vain hyvä seksi, ei mikään muu.

Kyl silläkin on väliä että Mitä liikuntaa harrastaa. Kaikki ei opi tykkäämään samasta lajista yhtä paljoa ja jos kokeilee vaikka yhtä lajia josta ei pidä, niin ei ihmekään jos ei opi tykkäämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Liikunnan tuottamasta endorfiinihumalasta puhutaan paljon, mutta on tavallista, että liikunta tuntuu tylsältä. Liikuntamotivaatiota tutkinut professori muistuttaa, että monelle liikunta on ennen kaikkea rutiini, eikä erityisen mielihyvän puuttumisesta tarvitse stressata"

Hs.

Samaisessa jutussa puhutaan kuinka oli tutkittu, että liikunnan tuottana mielihyväntunne on geneettistä ja puuttuu osalta.

Mutta siis ei se tietenkään ole mikään hyvä syy jättää liikkumatta, koska varmasti läjes jokainen tiedostaa kuitenkin hyödyt.

Taisi olla jotain 10 vai 20 prosentin luokkaa, jotka eivät hyväkuntoisinakaan saavuta sitä paljon puhuttua hyvää oloa liikunnasta. Luulen että kuulun näihin; kunto on ihan hyvä, mutta en saa mitään euforia esim. pitkistä juoksulenkeistä, ainoa hyvä olo tulee kun se loppuu, kun järjellä tietää että enää ei tarvitse juosta (mutta ei voida puhua euforiasta). Ja vaikka nyt puhun vain juoksemisesta, mutta olen kokeillut tietenkin monia eri lajeja.

Minua lohduttaa ajatus liikunnan vertaamisesta esim. kotitöihin. Ei niitäkään kohtaan tarvitse mitään himoa tai nautintoa tuntea eikä lähteä sykkien kohti liikuntakeskusta että jee, taas pääsee urheilemaan;  sen vaan suorittaa kun tietää että on "pakko", että pysyy kunnossa fyysisesti.

Nimenomaan sama täällä. Tulee kyllä henkisesti hyvä mieli kun sai aikaiseksi, mutta samalla lailla kuin tulee hyvä mieli vaikka siitä että siivosi ja koti näyttää kivalta. Ei siis millään lailla fyysisesti, niinkuin ilmeisesti osalle tulee. Kateellinen olen kyllä tuosta ominaisuudesta että jotkut saavat liikunnasta ihan fyysistä hyvää oloa! Itsellä sen aiheuttaa vain hyvä seksi, ei mikään muu.

Haha, no sama! :D Semmonen että jää oikein leijumaan.

- 12

Itse en ole saanut koskaan hyvänolon tunnetta liikunnasta. Kilpailin suunnistuksessa, koska se oli mielenkiintoista, mutta ei mitään hormonihöyryjä tullut. Ja kilpailuvietti veti kilpailemaan. Saman saan pelikorteista ja kauniista puutarhasta.

Hyväkuntoisena on mukavampi liikkua. Kävellä paikasta toiseen tai tehdä raskaita pihatöitä. Itse puran henkistä tuskaa punttisalilla. Mitään euforiaa siitä ei tule, mutta fyysinen tuska lievittää henkistä tuskaa.