Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole keinoja auttaa itseäni
13.05.2019 |
Olkaa kilttejä älkääkä poistako tätä. Tämä on ainoa paikkani hakea apua. Pidetään keskustelu myös asiallisena sen puolesta. Jo lapsuudessa mietin itsemurhaa, mutta se aina toi kyyneleet silmiini ja pelotti. Ei se tuntunut siltä, että voisin oikeasti tehdä sen. Mutta nyt se ei enää pelota. Se tuntuu pelastuskeinolta. Ainoalta keinolta olla tuntematta kipua enää. Lapsuudessani oli perheväkivaltaa, koulukiusaamsita ja muuta kaltoinkohtelua. Ajattelin aina, että kun pääsen unelma-alalleni minusta tulee onnellinen. No, en pääse sille. Olen yrittänyt kaikkeni. Taidan oikeasti olla niin huono, että olen ansainnut kaiken pahan. En jaksa elää kulissielämää. Kiusaamiseni vain jatkuu. Töissä minua haukutaan ominaisuuksista, jotka eivät edes liity työhön. En jaksa alkaa tappelemaankaan, koska eihän se kiusaamista lopettaisi. Minua pelottaa, kun illalla taas tuntuu pahalta ja mietin pakokeinoa. En pysty suojaamaankaan kotiani. Itsensä tappamiseen on lukuisia keinoja. Taidan oikeasti vielä tehdä sen. Ainoa mitä halusin oli yksi onnellinen päivä.
Kommentit (19)
Suosittelen lukemaan: Antohny de Mellon Havahtuminen.
Lisäksi Jeesuksen ottaminen sydämeesi on ainoa, mikä voi tuoda sisäisen rauhan sieluusi pysyvästi.
Ota vastuu tunteistasi ja ala miellyttämään _itseäsi_ ja unohda ne ulkoisen maailman paineet ja kulissielämä, niin kaikki helpottuu. :) Ei sinun tarvitse olla kellekkään mitään erityistä tai esittää mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
älä luovuta. <3 Sä olet arvokas, kaikessa inhimillisyydessäsi kaunis ja rakastettava.
Soita tänne: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskus…
Et ole huono etkä ole ansainnut kohtaamiasi vastoinkäymisiä. Nuo ajatukset kuuluvat masennukseen. Oletko saanut siihen mitään apua?
Olet selvästi masentunut ja tarvitset apua. Nimittäin noin synkkä katsantokanta on nimenomaan masentuneen vääristynyttä ajattelua tyypillisimmillään, ei terveen ihmisen ajattelua.
Esim. tuo alalle pääsemättömyys: masentunut näkee sen juuri noin kuin sinä, että kun en sinne pääse, en ikinä voi olla onnellinen. Terve miettii sitten muita vaihtoehtoja joissa voisi olla ainakin onnellisempi kuin nykyisessä. En itsekään päässyt sille alalle jolle olisin halunnut, mutta valitsin sitten toisen alan ja olen viihtynyt jo 16 vuotta alan töissä.
Työpaikkakiusaaminen on asia joka pitäisi tavalla tai toisella saada loppumaan. Yleensä auttaa joko työpaikan vaihto tai joskus jos on fiksu esimies ja työpaikka, niin siellä asian puheeksi ottaminen esimiehen kanssa. Mutta jos oikeasti työn takia miettii itsem urhaa niin parempi on jättäytyä vaikka työttömäksikin kuin antaa kiusaajien tuhota itsensä lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellisuus kumpuaa sisältä päin. Sisus remonttiin, niin se onnellinen päiväkin tulee lopulta.
Vauva palsta ei ole ainoa paikka saada apua, täältä ei saa apua ollenkaan.
Ota yhteyttä lääkäriin, milemterveyspuolelle tms. Sieltä saa avun.
Terapiaa, saikkua, lääkitystä, apua tilanteisiin....
Jokaisen ihmisen elämä on elämisen arvoinen... ja aina voi parantaa omaa elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla kokemus että avun saannista vain tullut huonoja kokemuksia ja leimaamista.
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kumpuaa sisältä päin. Sisus remonttiin, niin se onnellinen päiväkin tulee lopulta.
Ilman tarkempia neuvoja tämä on lähinnä pyttyilyä. Että miten se sisus sitten laitetaan remonttiin? Lääkkeet, terapia, vai mikä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mulla kokemus että avun saannista vain tullut huonoja kokemuksia ja leimaamista.
tarkoitan sitä, että olen 10v käynyt turhia jutteluita erilaisten mt hoitajien kanssa. mitään hyötyä ei ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mulla kokemus että avun saannista vain tullut huonoja kokemuksia ja leimaamista.
tarkoitan sitä, että olen 10v käynyt turhia jutteluita erilaisten mt hoitajien kanssa. mitään hyötyä ei ole ollut.
Joo tämäkin on valitettavasti asia, jossa jos on rahaa maksaa palveluisat itse, saa paljon parempaa apua. Jos taas joutuu olemaan yhteiskunnan palveluiden varassa, niin riippuu ihan kunnasta ja siellä töissä olevista ihmisistä millaista apua saa. Huonoimmillaan se on juuri tuota että käy lässyttämässä tyhjänpäiväisiä mt-hoitajan kanssa.
Jos on vaan töissä ja rahaa, kannattaa kyllä harkita avun hakemista yksityiseltä puolelta. Saa valita terapeutin ja terapiasuuntauksen itse, vaihtaa jos ei yksi toimi. Lääkehoitoakin saa helposti jos sellaista haluaa. Mulla kokemusta paniikkihäiriön ja ahdistuneisuuden hoidosta yksityisellä puolella, hyviä kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työpaikkakiusaamiseen haet ensiapua työterveydestä, sieltä muutenkin pääsee eteenpäin mt-hoitoon.
Voin sanoa useita itsemurhayrityksiä tehneenä, useita osastojaksoja ja terapioita läpikäyneenä, että näistä oloista selviää aina kyllä jossain vaiheessa. Joku päivä vain tulee se hetki kun olo onkin ihan hyvä ja elämä taas elämisen arvoista. Kannattaa katsoa loppuun asti mitä elämällä on tarjota vaikka nyt juuri kaikki näyttäisikin synkältä ja mahdottomalta. Puhuminen jollekin auttaa. Tärkeää on, että löydät elämällesi jonkun tarkoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa ongelmista ihmisten mielissä aiheutuu siitä, kun ottaa asiat, toisten ihmisten kommentit ja ihan KAIKEN, niin perhanan vakavasti. Ja ennen kaikkea, kun ottaa itsensä niin kirjaimellisestikin kuoleman vakavasti.
Miksi ihmeessä? Tää maailma ja ihmisethän ovat kuin hullujenhuone, täysin tragikoominen näytelmä. Emme me osaa oikein kohdella toisia, saatikka itseämme hyvin. Mehän juodaan liuotinta, imetään myrkyllisiä savuja tietoisesti itseemme ja ai että kun tekee hyvää. Ei siis kaikki, mutta suurin osa.
Jos joku ei päivittäin fyysisesti uhkaa omaa henkeä, niin kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin! Siinä vaiheessa täytyy valjastaa oma mieli ja älykkyys omaan hallintaan, niin tosiaan onnellisuus lisääntyy roimasti, kun itsellä on kaikki valta päättää siitä, millaisen merkityksen antaa millekin.
Emme voi juurikaan määrätä mitä ympärillämme tapahtuu, mutta voimme itse päättää mikä merkitys milläkin on!
Meille ei vaan lapsena tai missään opeteta sitä mitä itse elämä on!
Sen takia se 10 vuotta terapiassa + lääkkeet ei auta yhtään mitään, koska ratkaisua siellä etsitään ihan vääristä paikoista.
Kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin kaikki vastaukset ovat sisällämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnellisuus kumpuaa sisältä päin. Sisus remonttiin, niin se onnellinen päiväkin tulee lopulta.
Ilman tarkempia neuvoja tämä on lähinnä pyttyilyä. Että miten se sisus sitten laitetaan remonttiin? Lääkkeet, terapia, vai mikä?
Juuri se. Hankitaan ammattiapua. Lääkäri, lääkkeet , terapia. Siitä se lähtee. Täällä on ihan turha itkeä ja odottaa päänsilittelyä. Se ei ketään paranna.
Hei,
Ei tullut mieleen silleen nyt tääl sen enempii esittelee, koska yksityisemmin olisi mukavaa. Mutta nyt parisen paikkaa mistä voit hakea apua.
Sekaisin-chatissa on yleensä pitkä jono, mutta silloin kun ei ole paljoa mielenpäällä tai kauheampaa hätää niin kannattaa odottaa:
https://www.sekasinchat.fi
Kriisi puhelimeen voi myös soittaa, ja joku jo bussiin sanoikin ja linkkasi jotai.
Voit myös kans mennä suoraan päivystykseen, tai soittaa hätänumeroon jos tulee tilanne jossa on pakko jo soittaa. Jos siis olet tekemässä itsellesi jotain.
Käyttö psykiatrilla, tms juttelemassa? Nimittäin Selin voisi auttaa. Tai vaikka sukulaisen, tms käyminen lenkillä ja vaihtaisitte kuulumisia ja toistemme ajatuksia. Miltä kuulostaisi? Mun mielestä olisi hyvä, jos hakisit heti psykiatriselle, tms juttelemaan.
On myös mahdollista saada masennus-lääkkeitä. Tosin en tiedä kuinka helposti saa, ja itsellä ei niistä masennus-lääkkeistä ole kokemusta. Mutta kannattaa ehdottomasti varata lääkärille vaikka aika, tiedustella häneltä muitakin vaihtoehtoja ja eåpyytää niitä jos voisit nekin aloittaa sekä psykiatrisen avun. Rupeaisit vaikka myös käyttämään tarvittaessa kriisi puhelinta, jos tuntuu siltä että haluat puhua jostakin jonkun kanssa.
Suosittelen työnantajalle kertomaan, jos sua kiusataan työpaikassasi. Tai sitten voisit ellei se lopu, niin lopettaa sen työn ja etsiä muuta työpaikkaa. Voisit samalla jossain vaiheessa jopa muuttaa toiselle paikkakunnalle kokonaan.
Myös lenkkeillä joka päivä edes sen 15-30min, käydä kesällä uimassa, käyttää vaikka tutun koiraa lenkillä, ja käydä jonkun tai yksin kahvilassa tai kirjastossa.
Sä olet tärkeä ihminen, ja p.skat eivät. Muista seki, että niin muilla kuin sullakin on oikeus olla rauhassa ja puolustaa tarpeen vaatiessa itseäsi. Sinusta voi tulla vielä todella vahva ihminen, ihan oikeasti vaikka tuntuukin nyt toiselta. Itse olen käynyt läpi p.skan. Ja kaikenlaiset vuoret.
Silti olen Tässä, niin voit sinäkin.
Tsemppiä sulle, ja paranemista aloittaja. Olet tärkeä!🙂💜
:(