Lue keskustelun säännöt.
Ryhtyisitkö menestyväksi bloggaajaksi ja somevaikuttajaksi sadan tonnin vuosiansioilla jos sen hintana
12.05.2019 |
olisi perhe-elämäsi avaaminen kuvien kera sadoilletuhansille tuntemattomille ?
Kommentit (15)
Jos perheeni siihen suostuisi, ja varmasti tuolla rahalla suostuisi, niin tottakai. Ei tarvisi myydä taloa ja saataisiin velat maksettua parissa vuodessa, aivan mahtavaa, tuosta rahasta laitan kuvia vaikka peräreiästäni, ja myös miehen. Mitä ihmeen väliä sillä on kuka meidän elämästä näkisi kuvia? Ihmisiä nekin on, ihan samalla tavalla kuin mekin. Jos jollain kuvilla pelastaisi tämän taloudellisen ahdingon joka on vuosia aiheuttanut jumalatonta stressiä meille molemmille niin luultavasti se pelastaisi jopa meidän henkemme, kumpikaan meistä ei ole enää terve ja stressi on viemässä meitä ennenaikaiseen hautaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voisi, vaikkei minulla perhettä olekaan. Sinällään harmi, koska minulla on paljon ideoita ja ajatuksen tasolla tykkäisin bloggaamisesta, mutta en halua kenenkään tietävän minusta mitään. Aika turhaa olisi pitää suljettua blogia vain itselleni.
Jos rahantulo (sata tonnia käteen per vuosi) olisi varmaa vähintään vuodeksi niin joo. Asun yksin.
Hmmm, vaikea sanoa. Ei minusta kyllä edes olisi menestyväksi bloggariksi tai somevaikuttajaksi, en ole ihan sen tyyppinen persoona, että minun juttuja välttämättä jaksettaisiin seurailla. Mutta jos olisin... Kieltämättä sata tonnia vuodessa houkuttelisi. Toisaalta suhtaudun kuitenkin aika vakavasti lasten ysityisyyden suojaamiseen (jos siis lapsia olisi ja toivottavasti tulevaisuudessa onkin), enkä kyllä suostuisi jakamaan lapsista kovin yksityiskohtaisia tietoja julkisesti netissä, jossa ne tiedot olisivat kaikkien saatavilla. Lisäksi tunnetuksi bloggaajaksi ryhtyminen vaatisi kai myös unelma-ammatista luopumista, koska kovin julkinen oman elämän ja perheasioiden yksityiskohtainen avaaminen ei tällä alalla olisi välttämättä kovinkaan viisasta. Mutta toisaalta sitten rakastan omaa alaani niin paljon, että en haluaisi tästä luopuakkaan. Että enpä minä sitten kai loppujen lopuksi ryhtyisi siihen.
Eiköhän ne kuvat nyt olisi aika feikkejä joka tapauksessa. Tuskin kukaan jaksaisi katsella samoja menkkaverkkareita päivätolkulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo menettänyt, vaikka en edes tienaa bloggaamisella mitään. Ja ei, en ole kaikkia kuvia someen postannut tai muutakaan. Suomessa vaan on niin pienet piirit, että piiri pyörii. Vainoaminen ja kiusaaminen on joistakin hauskaa.
Olisi kyllä kiva tienatakin, mutta taitaa jäädä haaveeksi...
Vierailija kirjoitti:
Olen jo menettänyt, vaikka en edes tienaa bloggaamisella mitään. Ja ei, en ole kaikkia kuvia someen postannut tai muutakaan. Suomessa vaan on niin pienet piirit, että piiri pyörii. Vainoaminen ja kiusaaminen on joistakin hauskaa.
Olisi kyllä kiva tienatakin, mutta taitaa jäädä haaveeksi...
Tarkoitin siis tuolla menettämisellä yksityisyyden menettämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En missään nimessä. Lähipiirissä on julkisuuden henkilöitä ja olen valitettavasti nähnyt tosi kurjia puolia julkisuudesta. Et voi käydä missään ilman että joku tunnistaa. Tekemisiäsi syynättiin tarkemmin kuin muiden, eli katsotaan, mitä ostat kaupasta, miten puhut lapsillesi, miten pukeudut, missä liikkeissä käyt, mitä syöt..
Juorut vielä tähän päälle. Kävin tunnetun miespuolisen ystäväni kanssa yhdessä paikassa, kummallakin lapset mukana. Seuraavassa Seiskassa oli minusta ja lapsistani kuva (lasten naamat sentään blurrattu) ja meillä epäiltiin olevan suhde. Sattui vaan olemaan mieheni veli, jonka sain lähtemään seurakseni!
Lapsena oli myös todella rasittavaa kulkea keskustassa yhden kuuluisan sukulaiseni kanssa. Ihmiset pysäyttelevät jatkuvasti ja kyselivät typeriä. Silloin toivoin, että oltaisiin jääty kotiin tai tehty jotain ihan muuta. Tuntui siltä, että olin ilmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen sivusta seurannut miten julkisuudessa olevia ihmisiä haukutaan, olen ajatellut että itse en todellakaan haluaisi olla samassa tilanteessa, vaikka saisin kuinka paljon rahaa. Niin rohkea en ole. Olisi ehkä vielä pahempaa, että julkisuudessa olemalla repisi läheisensäkin (omaa perhettä mulla ei ole) siihen kaikkeen mukaan.
Toki jos kaikista puhuttaisiin enimmäkseen hyvää eikä meille (mulle tai läheisille) koituisi mielipahaa, se olisi sitten asia erikseen. Mutta sitä ei voisi mitenkään etukäteen taata. En ottaisi riskiä.
En mistään hinnasta. Julkisuus ja esiintyminen on pahin painajaiseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Lähipiirissä on julkisuuden henkilöitä ja olen valitettavasti nähnyt tosi kurjia puolia julkisuudesta. Et voi käydä missään ilman että joku tunnistaa. Tekemisiäsi syynättiin tarkemmin kuin muiden, eli katsotaan, mitä ostat kaupasta, miten puhut lapsillesi, miten pukeudut, missä liikkeissä käyt, mitä syöt..
Juorut vielä tähän päälle. Kävin tunnetun miespuolisen ystäväni kanssa yhdessä paikassa, kummallakin lapset mukana. Seuraavassa Seiskassa oli minusta ja lapsistani kuva (lasten naamat sentään blurrattu) ja meillä epäiltiin olevan suhde. Sattui vaan olemaan mieheni veli, jonka sain lähtemään seurakseni!
Lapsena oli myös todella rasittavaa kulkea keskustassa yhden kuuluisan sukulaiseni kanssa. Ihmiset pysäyttelevät jatkuvasti ja kyselivät typeriä. Silloin toivoin, että oltaisiin jääty kotiin tai tehty jotain ihan muuta. Tuntui siltä, että olin ilmaa.
Niin siis oliko tuossa viimeisessä ongelma se, että sinusta EI oltu kiinnostuneita, eikä sinulta kyselty mitään vaan vain sukulaiseltasi?
Jos vauvafoorumia ei olisi olemassa voisin suostua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En missään nimessä. Lähipiirissä on julkisuuden henkilöitä ja olen valitettavasti nähnyt tosi kurjia puolia julkisuudesta. Et voi käydä missään ilman että joku tunnistaa. Tekemisiäsi syynättiin tarkemmin kuin muiden, eli katsotaan, mitä ostat kaupasta, miten puhut lapsillesi, miten pukeudut, missä liikkeissä käyt, mitä syöt..
Juorut vielä tähän päälle. Kävin tunnetun miespuolisen ystäväni kanssa yhdessä paikassa, kummallakin lapset mukana. Seuraavassa Seiskassa oli minusta ja lapsistani kuva (lasten naamat sentään blurrattu) ja meillä epäiltiin olevan suhde. Sattui vaan olemaan mieheni veli, jonka sain lähtemään seurakseni!
Lapsena oli myös todella rasittavaa kulkea keskustassa yhden kuuluisan sukulaiseni kanssa. Ihmiset pysäyttelevät jatkuvasti ja kyselivät typeriä. Silloin toivoin, että oltaisiin jääty kotiin tai tehty jotain ihan muuta. Tuntui siltä, että olin ilmaa.
Niin siis oliko tuossa viimeisessä ongelma se, että sinusta EI oltu kiinnostuneita, eikä sinulta kyselty mitään vaan vain sukulaiseltasi?
Kysyin siis siksi, että onko välttämättä paha juttu jos moni ihminen tulee kyselemään asioita (jos ovat siis faneja). Minulta todella harva ihminen kysyy koskaan mitään..
Why not? Mulla ei ole perhettä.