Ahdistus ilman selkeää syytä, mistä voi johtua?

Ahdistus tulee siitä, kun ei pysty muuttamaan asioita mieleisekseen. Jokaisen pitää elää oman kokoistaan elämää. Tee oma osuutesi. Jokainen voi lajitella roskat, vähentää lihan syömistä, ottaa roskan kadulta, käydä pikasuihkussa, vähentää turhan krääsän ostamista, vähentää lentomatkailua, käyttää kaupassa omaa kassia j.n.e. Olet vastuussa vain omasta elämästäsi sekä lapsen kasvatuksesta ja huolehtimisesta. Älä tuhlaa vaan pidä raha-asiat yksinkertaisina. Vältä luottoja. Säästä ensin, osta vasta sitten.

Kuuntele Eckhart Tollea youtubesta, the power of now.

Ota selvää tunnelukoista. Kirjoja on aiheesta, Kimmo Takanen on hyvä. Sun kuvaus tuosta murehtimisesta ja huolestuneisuusesta sopii hyvin ja se että ei tunne olevansa masentunut mutta jokin on kuitenkin huonosti. Tunnelukoissa jos jättää työstämättä niin toistaa omia "tapoja" olla ja elää mikä aiheuttaa pitkällä aikavälillä masennusta. Jos luet aiheesta niin jo se että tietää mistä ahdistus johtuu helpottaa ahdistusta. Toivottavasti on apua.

Voisiko olla, että murehtiminen liittyy äidiksi tuloon ja elämän muuttumiseen? Kannattaa puhua neuvolassa asiasta.

Olet kuin minä hieman nuorempana. Tuntui, että kaikki asiat ahdisti. Asia helpottui, kun "loin" mieleiseni maailmankatsomuksen. Uskon inkarnaatioon, sielun ikuiseen elämään. Erosin kirkosta, koska se ei tarjonnut mitään. Lisäksi kouluttaudun uudelleen mieluiselle alalle. Opin sanomaan ei ahdistusta aiheuttaville asioille, kuten pakkovierailuille. Tätä ennen kärsin paljon epämääräisestä ahdistuksesta. Tässä todella lyhyesti, miten ahdistukseni väheni.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että murehtiminen liittyy äidiksi tuloon ja elämän muuttumiseen? Kannattaa puhua neuvolassa asiasta.

Kannattaako todella?

Se johtuu siitä, että kehosi muistaa sen ahdistuksen, jonka koit vauvana.

Ahdistuksen syy ei tunnu selvältä siksi, että vauva-ajan kokemukset eivät ole konkreettisia vaikka ne sellaisena nyt yrittävätkin ilmetä. Alitajunta ei perustele loogisuuttaan kirjaimellisesti, vaan tunteiden kautta. Sen tarkoitus on ohjata sinut kohti parempaa elämää - sen kontekstin mukaan, johon vauvana sopeuduit.

Synnyttyäsi muovauduit maailmaasi kokemustesi mukaan, ja ne kokemukset muodostavat persoonallisuutesi kivijalan; kivijalkaa et milloinkaan voi muuttaa, mutta asennetta siihen voit, joskin se ei tapahdu hetkessä. Ilmeisesti varhaiset kokemuksesi ("kivijalkasi") ei merkitse pelkästään hyvän olon suoraa tavoittelua, koska sitä ei ole suotu, vaan olet joutunut omaksumaan vahvasti myös välttelyn. Kun jokin uhkaa sisäistä tasapainoasi, tämä välttelyn tarve herkistyy. Se ei mitenkään poikkea siitä kokemuksesta, jonka vauvana koit kaltoin kohteluna. Ahdistusta herättävät asiat ovat pelkkiä symboleja, joihin mielesi tarttuu silloin kun koet elämäsi kokonaisuudessaan turvattomana.

Ethän muuten tee sitä virhettä, että syöt hormooneja ehkäisyyn? Ne nimittäin herkistävät trauman uudelleen kokemiselle.

Masennus on vain seurausta siitä, kun oma elämä muistuttaa liikaa vauva-ajan pahoinvointia. Ihminen voi traumatisoitua ainoastaan vauvana, ja kaikki muu ahdistus on tämän trauman jälleen muistamista. Masennus ei kuitenkaan ole välttämätön, sillä pystyt itse vaikuttamaan siihen, missä määrin toteutat elämääsi sisäisen ohjauksesi mukaan - niin järjettömältä kuin se tuntuisikin. Jos olet syntynyt "järjettämiin olosuhteisiin", se asettaa sinulle tietyt raamit... mutta on niissä kuitenkin melkoisesti joustovaraa! Jos sen sijaan kamppailet sisäistä ohjausta vastaan, etkä suostu muuttamaan järkeilyäsi, hakkaat ajan mittaan vain päätäsi seinään. Nykylääketieseessä vahvimmat keinot tähän on turrutus (lääkkeet) sekä peloittelu, joilla ahdistuksesi pakotetaan taas kerran koteloitumaan. Toki korostetaan myös aitoa toipumista, kuten sitä että pyrit tekemään elämästäsi pienin muutoksin mieluisampaa, mutta se ei ole heidän käsissään.

Lääkkeet eivät koskaan paranna masennusta, ne antavat vain tilaisuuden rakentaa elämää sellaiseen suuntaan, joka muistuttaa vähemmän varhaisten kokemusten vääryydestä. Lääkkeitä ei kuitenkaan pidä käyttää pitkään, sillä ne muuttavat aivoja pystyvästi. Voi tulla esim. motoriikkaan liittyviä ongelmia, joihin tarvitaan taas uusia lääkeitä, jne.

Ainoa mitä tarvitset, on se että pyrit lisäämään positiivisten asioiden kokemista elämässäsi, jolloin ahdistus menettää merkityksensä. Tee pienissä asioissa itsekkäästi kuten sinusta tuntuu hyvältä; toisaalta panosta erityisesti läheistesi hyvinvointiin, koska sitä kautta tunnet itsesi hyödylliseksi, ja voit paremmin. Jotta voisit huolehtia lapsestasi, sinun täytyy huolehtia myös itsestäsi... älä keskity oireisiin, vaan syyhyn: rakkauden ja luottamuksen rakentamisen tarpeeseen. Voit nyt itse rakentaa sen, mihin sinua ei vauvana tultu riittävästi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko olla, että murehtiminen liittyy äidiksi tuloon ja elämän muuttumiseen? Kannattaa puhua neuvolassa asiasta.

Kannattaako todella?

Ei kannata, ellei lapsesi ole hengenvaarassa. Muuten otat riskin jopa lapsen menetyksestä. Neuvola on yhteistyössä päiväkotien kanssa, joka puolestaan on kytköksissä kouluun - ja kun kerran tähän verkostoon (VaSu) sotkeennut, sinua tarkkaillaan erityisesti niin kauan, kuin olet huoltaja. Sellainen hallinta ei välttämättä tapahdu aina lapsen edun mukaisesti, kun kyse ei ole ääritapauksista.