Äljöttää, mies pyytää aina ravintola pihvin kananrinnalla. Kananrinta on se kasvis

Ravintolassa vielä ymmärrän kun ei ole jokapäiväistä. Kun alettiin seurustelemaan niin näin kyllä miten se söi- avotulilihaa, kuten itse sanoo. Porkkanan tapaan menee pieniä atrian kinkkuja. Kalaa voi olla lautasella lihan ohella. Siskon tyttö pääsiäisenä lampaanluulla möyhensi salaattikulho että setäkin mielellään ottaa kun liha tai luu on koskenut kasviksia. Kahvi on runsain kasvikunnan tuote jota käyttää, muuten vois luulla että se on omantunnon syostä tai jostain koskematta kasvikunnan tuotteisiin. Asutaan Lahdessa ja pikaruokana menee lihakuppituplana extralihakupilla. Ollaan molemmat pitkiä ja hoikka, itse oon sekasyöjä. Kaikki vari- ja maksa-arvot normaaleja.
Lihansyöjän kanssa on ruuallisesti helppo elää vaikka joskuu tuntuu semmoinen ellottava runsaudentunne kun katsoo sitä eläinten lihan määrää. Miehen pahe on ostaa valmiiksi viipaloituja juustoja ja kääriä juustoihin leikkeleitä, erityisesti poroa tai jotain kylmäsavustettua lihaa ja kastaa sitä kahviin, se on aika sellaista joka pisti alkuaikuina silmään kun oltiin retkellä tms. Nyt Vappu lounaalla on taas tiedossa pari kilon lammas-ateria.

Tää on vaan tämmöinen toteamisviesti vailla kannanottoja mutta joskus mietin että on sillan petomainen mies. Onneksi ei juo verta tai edes maitoa kun siinä se sen ylenpalttinen eläimien syönti jotenkin vielä korostuisi-miehen mielestä on vielä jotenkin hyvä jos liha on alkuperäisessä muodossaan luiden ja nahan kanssa etenkin lintuaterioissa.

Saksaa hän ihannoi baijerilaisten
maitovasikoiden vuoksi ja Espanjan kokonaisia grilliporsaita, mausteita hän ei mieluummin käyttäisi.
Ihan normi syöjiä ovat muut perheestään, tuo on vaan mieltymys aterian suhteen, muuten on ihan normaali suhtautuminen eläimiin. Tosin nuorena pyrki pyrki syöttämään aina eläimille rosmariinia joka on ainoa varsinaisesti pidetty mauste, syötti sitä kaverini koiralle vaikken tajunnut syy-yhteyttä