Emämunaus ja omatunto.

Olen tehnyt jotain niin ultimaattisen saastaista ja sairasta, että en pysty elämään asian kanssa. Tiedän, että saan täällä viharyöpyn niskaani ja vielä ihan ansaitusti. En tiedä onko kukaan koskaan mokannut näin pahasti.

Mieheni oli kuukausi sitten työmatkalla. Kävin paikallisella yökerholla ja sieltä tarttui mukaani seurue ja seurueen miehet alkoivat heti piirittää minua vaikka kummankin vaimot olivat vieressä. Yritin olla kaukana miehistä ja tehdä selväksi, että olen myös naimisissa. Aamun tunneilla vaimot lähtivät kotiin ja päädyin miesten kanssa kolmen kimppaan.

Tämä on täysin käsittämätöntä, kun otetaan huomioon, että rakastan miestäni yli kaiken, meillä on alkanut mennä juuri paremmin, olen reilusti yli kolmekymppinen ja pettäminen ja toisena naisena oleminen on aina sotinut vahvasti omia periaatteitani vastaan.

Selitykseksi ei riitä, että olin vahvassa humalatilassa tai että miehet lääppivät minua vaikka alussa sitä kovasti estelin ja kielsin.

Tapahtuneesta on nyt kuukausi, mutta omatuntoni ei jätä minua rauhaan. Vaikeammaksi asian tekee, että alapäätäni on alkanut kutittamaan ja menkatkaan ei ole vielä alkaneet. En kerro miehelleni asiasta, koska hän jättäisi minut (syystäkin).

Olen aikaisemmin pettänyt ja tullut petetyksi, mutta, että menen tekemään sen kahden varatun miehen kanssa ja rakastamalleni miehelle.

Olen nyt tehnyt päätöksen, että en enää käy klubeilla/baarissa/bileissä ja juon kotona vain kun mieheni on paikalla. En ole koskaan hirveässä humalassa saanut sanottua ei seksille ja se onkin ollut ongelmallista, koska humalaiset miehet näyttävät kiinnostuvan minusta liikaa.

Olen pohjattoman ahdistunut ja peloissani mahdollisista taudeista ja ehkä jopa raskauden vaarasta. Kortsuja käytämme mieheni kanssa muutenkin. Jos olisin raskaana, niin olisi tehtävä abortti, miten se onnistuu ilman, että aviomies saa selville? Olen pohjattoman itseinhon vallassa. Toivottavasti nyt opin tästä. En ikinä enää petä.

Saa kivittää..