Masentunut/uupunut puoliso haluaa erota

Olen käynyt läpi vaikean uupumuksen ja tunnistan puolisosi tilanteen oikein hyvin. IHminen on silloin henkisesti  aivan loppu ja vie noin pari vuotta vahvistua siitä suht normaaliksi. 

Uupumuksessa tärkeinä on antaa toiselle rauha voimistua. Olla tukena, kannustamassa ja ymmärtää loputtomasti. Oletko valmis siihen? Vaikka puolisosi olisikin hetken paremmalla tuulella ja toivoisit jotakin kivaa  yhteistä silloin ohjelmaan ei se kuitenkaan tarkoita, että hän jaksaisi ottaa sinua ja toiveitasi kuitenkaan huomioon.  Sinulla ei vain nyt ole sellaista merkitystä kuin parisuhteessa olisi toivottavaa.

Sinun kannattaisi antaa puolisosi olla nyt oloissaan. Hän ei ehkä halua lopullisesti erota sinusta, mutta hän tarvitsee tilaa hengittää ja silloin sinun täytyy nimenomaan ymmärtää olla muualla. Se on ikävä juttu sinua kohtaan tai sitten otat omaishoitajan roolin palvellen häntä joka asiassa.

Koska hän osaa nyt sanoa sinulle vielä nätisti, ettei jaksa suhdettanne, usko häntä. Älä anna tilanteen ajatua nurkkaan ja jolloin voi seurata suurempia loukkauksia ja mielipahaa. Uupunut pystyy olemaan myös ärtynyt ja raivostua raivatessaan elintilaa itselleen.

Uupumus on yleensä seurausta elämän hallitsemattomuudesta, mahdollisesti pitkäaikaisesta masennuksessa tai traumaattisesta tapahtumasta. 

Toivottavasti puoliso saa terapiaa tai on lääkärin valvonnassa päästäkseen jaloilleen.

Mieti tarkkaan, mihin olet valmis. JOskus on hyvä lähteä ajoissa kuin sairastua samaan itsekin. 

Kiitos hienosta kommenttista. Olen nyt yrittänyt antaa hänen olla paljon omissa oloissa ja aikaa tehdä asioita joita hän haluaa. Tämä kertomus avasi aika paljon minun silmiä, koska en oikein ole edes tajunnut kuinka raskaasti hän esim. Ajattelee asioita joista ei itse niin kovasti stressaa. Hänellä on ollut aika vaihderikas elämä ja voi olla että se vaikuttaa hänen mielentilaansa aika paljon. Olen myöskin alkanut etsimään asuntoa että muutan pois. Itse vaan ajattelin että teenkö väärin jos lähden tästä pois, vaikka hänellä on tällä hetkellä todella vaikeaa. Toki minulla on suuri pelko, että hän ei hoidata itseänsä terveeksi, vaan jatkaa elämää samanlailla kun ennen minua. Olen sanonut hälle että vaikka ei asuttaisikaan saman katon alla niin voin tukea ja auttaa häntä niin paljon kun tarve vaatii.

Minäkin olen uupunut. Mikään ei tunnu miltään.

Sinccis