Äiti roikkui paskassa liitossa meidän lasten takia. Yksin jäi.

Te naiset jotka keitätte ja kärsitty ja yritätte ”pärjätä” kenties täysin tunteettoman tai muuten luonnevikainen perheenisän kanssa. Semmoisen jonka ei olisi lapsia pitänyt tehdäkään. Arvaamattoman, altistavan ,” oppirauhan muistan ensi kerralla-”kasvattajan kanssa.
Niin sitten kun siinä vuosikymmeniä menee ja lapset siitä lähtee 16vee ja viimeistään 18 vee maailmalle.
Niin ne ei sitten sua kiitäkään kyynelsilmin uhrauksestssi vaan saattavat ilmaista katkeruutta ja ottaa välimatkaa.
Vanhuuden tullessa niin yksin jäät.
Lapset kipuilee maailmalla: liitot epäonnistuu, töissä alisuoriudutasn ja alko saattaa maistua.
Ei tarvi oikeestaan ihmetellä että miksi. Pitäis se tajuta ilmankin.