Mä en tajua miten nuoruus menis seurustellessa hukkaan

En osaa yleismaailmallisesti vastata, mutta omasta puolestani voin. Lapsuuteni oli alistava ja kaikinpuolin hirveä. Nuorena valitsin alitajuisesti vanhempieni tavoin alistavasti käyttäytyviä kumppaneita, en siis ihan teininä kuitenkaan. Hukkaan meni sillä tavoin, etten koskaan tuntenut oikeaa rakastumisen tunnetta, vaan terapoin kiukuttelevia nuoriamiehiä, rauhoittelin ja olin ymmärtäväinen kun minulle tehtiin tavalla tai toisella pahaa. Aivan kuten lapsuudessani rauhoittelin raivoavia vanhempia. Koskaan en ole kokenut (en edes aikuisiällä) oikeaa rakastumista enkä sitä, että minusta välitetään ja minua rakastetaan omana itsenäni. Olen naimisissa. Käyn terapiassa.

Ei varmaan hukkaan menisi, aika kuluu kuitenkin. Mutta eikö suurinosa ihmisistä, kuluttanut aikaa vääriin ihmisiin.

Suosittelen nuorille ensisijaisesti opiskelua ja satsaamista itseen ja omaan tulevaisuuteen. Silloin on parisuhteellekin enemmän annettavaa, kun on ensin hoitanut oman elämänsä ja asiansa kuntoon.

Koska tosiaan jää kaikesta omasta elämästä ja kehittymisestä paitsi kun roikkuu jossain urpossa kiinni. Seurustelu aina rajoittaa ja kahlitsee. Varsinkin jos sen antaa vaikuttaa esim. Koulutuksen ja asuinpaikan valintaan. Vapaa itsenäistymisvaihe jää puuttumaan.Yleensähän nämä nuorena seurustelleet ottaa vahingon takaisi sitten kolmekymppisenä eron jälkeen.

Seurustellessa joutuu aina tekemään kompromissejä omien asioiden suhteen ja joissain suhteissa omista haaveista pitää sovun takia luopua. Jos haluaa mennä opiskelemaan toiselle puolelle Suomea, niin on sulaa hulluutta luopua siitä, jos seurustelukumppani sanoo ei. Ei ne vuosien etäsuhteetkaan ole helppoja.

Kakkahattutäti kirjoitti:

Suosittelen nuorille ensisijaisesti opiskelua ja satsaamista itseen ja omaan tulevaisuuteen. Silloin on parisuhteellekin enemmän annettavaa, kun on ensin hoitanut oman elämänsä ja asiansa kuntoon.

Tämä. Olisinpa itse nuorena ymmärtänyt tämän. Hyvä esimerkki on, kun epäröin seurustelun aloittamista 17-vuotiaana itseäni vuotta vanhemman sällin kanssa. Sälli koitti kosiskella mua suhteeseen kanssaan kehumalla kuinka on niin upea ja suoranainen namupala, että jos nyt jään miettimään, niin sitten kun haluaisinkin seurustella hänen kanssaan, hän ei välttämättä ole enää vapaa. Kävin kyllä lukion ja valmistuin ammattiin, mutta kun leikin liian nuorena kotia, niin opiskelut vääjäämättäkin kärsi.

Seurustelu voi ruokkiakin intoa hoitaa asiat siten, että haaveilemat asiat toteutuu mahdollisimman nopeasti. Oma tytär ainakin odottaa poikaystävän kanssa yhteen muuttoa, valmistumista, perheen perustamista, joten kyllä hän haluaa todellakin panostaa opiskeluun eikä halua jäädä työttömänä roikkumaan

Tippuri ja kuppa jää väliin

Seurustelevat ei usein vietä niin aktiivista elämää. Itse en seurustele ja käyn paljon bileissä ja tutustun uusiin ihmisiin. Kokeilen uusia harrastuksia ja matkustan yksin. Asun eri kaupungeissa. Mun seurustelevat kaverit ei tee mitään näistä. Tai jos tekee niin kuitenkin aina sille omalle elämälle jää paljon vähemmän aikaa..

N22

Kyllä minä ainakin nuorena halveksin aikaisin seurustelevia. Hehän käyttävät seurusteluunsa vapaa-aikaa jopa joka päivä. Nuorena tulee olla kiire opiskelun ja harrastusten kanssa niin, ettei ehdi kuin vasta myöhään kotiin illalla ja viikonloput ovat varattuja. Muuten heittää nuoruutensa hukkaan.