Lue keskustelun säännöt.
Onko tappaminen sodassa tai eutanasiassa hauskaa?
09.04.2019 |
Yksi sukulaiseni istui tuomion taposta (vapautui 2014). Vaikka hän on pahoillaan siitä, että juuri hänen kaverinsa kuoli, hän piti tappamista hauskana ja on tavallaan hyvillään siitä, että on sen kokenut. Onko sodassa tappaminen samalla tavalla hauskaa? Ovatko veteraanit nauttineet siitä? Entä lääkärit, jotka ovat toteuttaneet eutanasioita? Sukulaiseni on ollut vaikea avata ajatuksiaan, mutta ilmeisesti hän on kokenut siinä jotain äärimmäistä vahvuuden tunnetta, lähes jumaluutta. En hyväksy hänen tekoaan (ja mielestäni hän olisi saanut istua pidempäänkin), mutta tappamisen taustalla oleva psykologia kiinnostaa, siis etenkin se, miltä itse teon toteuttaminen on tappaneiden mielestä tuntunut.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät veteraanit ole sodasta nauttineet, heille on jäänyt tästä traumoja, jotka vaikuttavat vielä nykyäänkin Suomen oloihin mm. näkyneet lasten kasvatuksessa. Monesti vanhus näkee painajaisia sodasta tai kokee harjoja näistä kokemuksista. Sitominen on ollut pakko pysyäkseen hengissä. Jos nauttii tappamisesta on psykopaatti, mitä joukossamme on onneksi hyvin vähän.
Eutanasia on oma näkemys oikeudesta saada "arvokas kuolema", tähän ei pitäisi pakottaa työntekijää, vaan aina pitäsi hyväksyä ihmisen kanta asiassa, samoin kuin abortin osalta, silti näitä voidaan pitää hoitomuotoina, vaikka itse en kumpaakaan kannata mutta en täysin tyrmää näitä, vaan perustelut pitäisi olla vahvat ennen kuin mihinkään vastaavaan ryhdytään.