Sipilä avaa vaalitentissä ajatustensa saloja.

Analyysi: Sipilä oli jotenkin kypsän ja epäuskoisen oloinen, hyökkäävä ja uhriutui lopussa aika tavalla. Voi voi.

Sipilä päästi myös mielenkiintoisen freudilaisen kun puhui vallan viemisestä ensimmäisessä puheenvuorossaan. Sipilä on siis perso vallalle. Hän uskalsi puhua melko nuivilla termeillä mm-aiheesta. Tällä tietysti vain kalastellaan karanneita äänestäjiä takaisin.

Voisiko Sipilän talokausti ja siitä haastattelussa uhriutuminen ja lillukanvarsiin takertuminen ja kysymykseen vastaamatta jättäminen kertoa siitä että talokausti oli valtavasti pieleen mennyt PR-tempaus jolla tavoiteltiin paljon himoittua ”valtaa”?

Eipä siinä. Valta on varmasti ihan jees. Mutta onko hän unohtanut kenellä se ”valta” oikein loppupeleissä onkaan? Eli unohdetaan äänestäjät, mokataan itse ja syytetään siitä muita? Nähdään hätää kärsivät ihmiset, joihin hän itsekin vetoaa kahteen kertaan sanoessaan: ”meidän pitää auttaa”. Nyt vain tuntuu että hädänalaiset ihmiset ovat Sipilän mielessä vain valtapelin pelinappuloita eikä ihmisiä joita olisi paras auttaa lähellä kriisialueita.

Sipilä puhuu että ”nyt meille tulee normaali määrä tulijoita.”
On myös hyvä muistaa että esimerkiksi tanska ei ota yhtään kiintöipaoklaista yhtään mistään. Miksi tanskassa osataan inhimillinen paoklaispolitiikka mutta ei meillä suomessa?

t. Syväkurkku