Miksi parisuhteeet päätyy nykypäivänä niiin useasti erooon?

Koska nykypäivänä on hyväksyttävämpää ja helpompaa erota. Ihan hyvä juttu.

Ihmiset kyllästyvät toisiinsa.

Koska ihmiset pettää.

Miksi tuo otsikko on pitänyt kirjoittaaaaa noin vammaisestiiiiii?

Koska se on mahdollista. Ennen siihen ei ollut taloudellisia mahdollisuuksia ja yhteisön paine oli kova. Ei silloinkaan sen onnellisempia oltu, jos joku vielä niin kuvittelee.

Koska nykyään on hyväksyttävää erota siitä kännisestä siipasta joka humalassa ajaa eukon ja mukulat pakkaseen. Ennen se piti vain kestää.

Koska nykyään kysytään vauva.fi -foorumilta pitäisikö erota.

Monia syitä. Meillä loppui rakkaus. Mies ei sitä myöntänyt, mutta ei voinut sanoa suoraan, että rakastaa eikä teoilla näyttänut mitenkään että rakastaisi. Loppui sitten minunkin rakkaus.

Koska haluavat ja voivat. Ennenkin olisivat halunneet mutta eivät voineet. Hyvä että nykyään ei tarvitse ainoaa elämäänsä tuhlata huonossa suhteessa kärsimiseen. 

Voin listata muutamia syitä: 

- enemmän tietoa ja paljon enemmän väyliä hakea apua. 

Tämä on todennäköisin selitys, koska ihmiset eivät enää notku yhdessä puoliväkisin kun tietoa on saatavilla lähisuhdeväkivallasta, apua saa naistenlinjalta ihan netissä ja keskustelupalstoilta saa jopa paremmat tuomiot kuin umpisokealta lähipiiriltä. uskoisin siis että eroihin on ihan oikeat syyt eikä kyse ole mistään hupieroilusta. 

- ei ole enää pakko seurustella tai mennä naimisiin ja varsinkin naiset ovat tajunneet tämän 

Enemmän näkisin sen niin, että ihmiset osaavat pitää puolensa paremmin ja osaavat lopettaa ajoissa. 

Mutta, en tiedä mihin suhteisiin vertaatte näitä, koska kautta historian moninaiset suhteet ovat olleet lähestulkoon normi eikä poikkeus. Avioerot vain hoidettiin joko poismuuttamalla tai puolisot pitivät jalkavaimojaan tai miehiään saman katon alla. Keskiajalla avioiduttiin pikana vaikka baarissa ja haettiin avioliiton mitätöintiä, uudella ajalla yläluokka oli kunnostautunut avioliittojen ulkopuolisiin suhteisiin. Se oli vasta 1900-luvun alun jälkeen, että tämä ilmiö tuli muotiin, mutta ei se silti ole pettämistä ja eroja estänyt kaikissa piireissä. Sellaista pullantuoksuista aikaa ydinperheessä ei ole koskaan siis ollut. Isovanhempien esimerkki on siis uunituore idea kokonaiskuvaa katsellen.  

Olen huomannut, että nämä asiat menevät kaveripiirin mukaan.

Yhdessä työpaikassa moni mies vaihtoi nuorempaan parin vuoden aikana. Toisessa piirissä naiset totesivat, etteivät oikeastaan tee miehellä mitään, kun olivat lapset saaneet.

Sitten on piirejä, joissa on hyvin vähän eroja.

Saako muilta rohkeutta ottaa viimeinen askel? Huomaa että toiset pärjäävät? Kateutta?