Onko täällä muitakin, jotka eivät halua elää vanhoiksi?

mä oon samanikänen, mutta haluisin elää 200 vuotta :d

No näin viisikymppisenä en todellakaan toivo, että kuolen 10 v kuluttua! Tietysti eri asia, jos on sairas ja huonokuntoinen. Toivon, että saan olla terveenä ja energisenä ehkä n. kahdeksankymppiseksi ja kuolla ns. saappaat jalassa. Pyrin elämään niin, että pysyn terveenä. Eli olen kasvis-kalasyöjä, harrastan monenlaista liikuntaa, pyrin pysymään hoikkana, pyrin ruokavaliolla ehkäisemään maksan rasvoittumista ja pitämään suoliston kunnossa, nehän pitkälti määräävät terveydestä. Käyn paljon luontaishoidoissa ja hoidan terveyttä muutenkin luonnollisesti, pyrin pysymään kaukana lääkepurkeista. En halua, että elämää enää vanhana pitkitetään tarpeettomasti, riittävästi olen nähnyt näitä säälittäviä mummoparkoja sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai yksin kotona ahdistuneena ja pilleripöhnässä. 

Minusta elämä on vaan niin ihanaa ja mielenkiintoista ja on paljon rakkaita ihmisiä, että haluan olla täällä niin kauan kuin nautin siitä. 

Joo, ajattelen samoin. Olen 28 -vuotias tällä hetkellä ja ihan onnellinen elämässäni, mutta en ymmärrä sellaista pitkän elämän ihannointia. Toki ajatukset saattaa muuttua vielä matkan varrella, mutta tähän asti olen ajatellut näin.

Vierailija kirjoitti:

No näin viisikymppisenä en todellakaan toivo, että kuolen 10 v kuluttua! Tietysti eri asia, jos on sairas ja huonokuntoinen. Toivon, että saan olla terveenä ja energisenä ehkä n. kahdeksankymppiseksi ja kuolla ns. saappaat jalassa. Pyrin elämään niin, että pysyn terveenä. Eli olen kasvis-kalasyöjä, harrastan monenlaista liikuntaa, pyrin pysymään hoikkana, pyrin ruokavaliolla ehkäisemään maksan rasvoittumista ja pitämään suoliston kunnossa, nehän pitkälti määräävät terveydestä. Käyn paljon luontaishoidoissa ja hoidan terveyttä muutenkin luonnollisesti, pyrin pysymään kaukana lääkepurkeista. En halua, että elämää enää vanhana pitkitetään tarpeettomasti, riittävästi olen nähnyt näitä säälittäviä mummoparkoja sairaaloissa ja vanhainkodeissa tai yksin kotona ahdistuneena ja pilleripöhnässä. 

Minusta elämä on vaan niin ihanaa ja mielenkiintoista ja on paljon rakkaita ihmisiä, että haluan olla täällä niin kauan kuin nautin siitä. 

Sehän tässä onkin erikoista, oon nimittäin aina ollut perusterve ja hyväkuntoinen, ja yhtäkään sairautta en omista. Jotenkin oon toivonut, että saisin lähteä ns "saappaat jalassa" nuorekkaana ja hyväkuntoisena, ja välttyisin muistisairauksilta, vanhainkodeilta ja eläke-elämältä. Voi olla että mieli muuttuu, kun tuo 60v:n rajapyykki alkaa oikeasti lähestyä, tämänikäisenä se tuntuu vielä niin kaukaiselta ajatukselta.

-AP

Hyvä sinä. Ihmisiä onkin täällä liikaa ja varsinkin vanhoja, jotka maksaa yhteiskunnalle älyttömästi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä sinä. Ihmisiä onkin täällä liikaa ja varsinkin vanhoja, jotka maksaa yhteiskunnalle älyttömästi.

AP on oikeestaan aika järkevä kaiffari. Olis hyvä jos muutkin ajattelis samalla tavalla, elinikä laskis muttei tulis niitä inhoittavia eläkepommeja...

Siinä tapauksessa - Aloita raju ryyppääminen ja narkkaaminen, ja liho muodottamaksi. Sen jälkeen on ihme, jos elät yli 60-vuotiaaksi XD

Olin ite joskus 16 vuotiaana "tää elämä on nähty" nyt 30 valmis haluamaan elää 100 vuotiaaksi, jopa 400 vuotta olen alkanut haaveilemaan, mutta ei se ole mahdollista tänä päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Siinä tapauksessa - Aloita raju ryyppääminen ja narkkaaminen, ja liho muodottamaksi. Sen jälkeen on ihme, jos elät yli 60-vuotiaaksi XD

Kiitos vaan vinkistä mutta ei. En suostu lihomaan enkä käyttämään aineita, alkoholia nyt kuluu bileissä ja baareissa joten se riittäköön.

-AP

Mua v..tuttaa maailman eniten että jäin henkiin syövästä, mutta pas kassa elämänlaadussa. Lääkäri sanoi, että eikö ole tärkeintä että olet hengissä. No EI. Olen aina ajatellut, että en halua elää vanhaksi, mutta ajattelin että mieli jossain vaiheessa muuttuu. Ei ole muuttunut. Kyllä se on elämänlaatu, ei -määrä.

Minä ainakin haluan elää ikuisesti. Onneksi sitä varten on olemassa taivas.

Mä en halunnut elää edes kaksvitoseksi. Tänä vuonna tulee (valitettavasti) kuitenkin jo 31 mittariin. Vaikea masennus toki diagnoosina.

En myöskään ymmärrä mikä idea on elää yli 70-vuotiaaksi. Luultavasti vaivat alkaa siinä vaiheessa tavalla tai toisella. Hämmentää alzheimeria sairastavat vanhukset, jotka yli 10 vuotta viruu vaipat housuissa laitoksissa. Kamala kohtalo. 

mä haluan elää 100 vuotiaaksi,ja kuolla esperi caren hoitokodissa.

Vierailija kirjoitti:

mä haluan elää 100 vuotiaaksi,ja kuolla esperi caren hoitokodissa.

Ei voi muuta kun hattua nostaa

Vierailija kirjoitti:

Mua v..tuttaa maailman eniten että jäin henkiin syövästä, mutta pas kassa elämänlaadussa. Lääkäri sanoi, että eikö ole tärkeintä että olet hengissä. No EI. Olen aina ajatellut, että en halua elää vanhaksi, mutta ajattelin että mieli jossain vaiheessa muuttuu. Ei ole muuttunut. Kyllä se on elämänlaatu, ei -määrä.

Sitten tajusin vielä jälkikäteen, että hoitosuunnitelmaa olisi voinut muokata niin, että olisin jäänyt parempaan kuntoon suurella todennäköisyydellä, mutta eloon vähän pienemmällä todennäköisyydellä. Olisi ollut mukavaa, että lääkärit olisi keskustelleet elämänarvoista ja valinnoista, eikä vaan ajatelleet, että kunhan jää henkiin niin hyvä on. -sama

Nautitaan elämästä niin kauan kuin pystytään sillä kivut ja vaivat tulevat varmasti aikanaan eikä elämä sen jälkeen ole muuta kuin tuskaa. Miksi kukaan haluaisi kärsiä kauan ?

Vierailija kirjoitti:

En myöskään ymmärrä mikä idea on elää yli 70-vuotiaaksi. Luultavasti vaivat alkaa siinä vaiheessa tavalla tai toisella. Hämmentää alzheimeria sairastavat vanhukset, jotka yli 10 vuotta viruu vaipat housuissa laitoksissa. Kamala kohtalo. 

Voisiko joku selittää, miksi ihmistä pyritään tuollaisessakin tilassa pitämään hengissä niin kauan kuin mahdollista? Onko siinä joku sellainen ajatus taustalla, että eihän sitä tiedä, vaikka joku päivä keksitään ihmepilleri jolla katoaa kaikki alzheimerit ja vanhuuden vaivat ja he pomppisivat sairaalasta ulos ilosta hihkuen takaisin yhteiskunnan tuottavaksi osaseksi?