Lue keskustelun säännöt.
Entä jos en vain enää jaksa?
19.03.2019 |
Tuntuu, että nyt on pakko avautua jonnekin. Ehkä kaipaisin vertaistukea tai neuvoja, vaikka uskonkin ettei tässä tilanteessa ole kuin huonoja vaihtoehtoja.
Sinnittelin vuosia kuluttavassa ja epätasa-arvoisessa suhteessa. Taistelin itseni ja lapseni uuteen kotiin ja yritän nyt järjestää uutta elämää. Ex-mies on pistänyt koko ajan kapuloita rattaisiin eli hän ei auttamut muutossa eikä paperiasioissa eikä hän ole suostunut maksamaan elatustukea, koska lastenvalvojan aikaan on kolme kuukautta. Opiskelen tällä hetkellä, joten tulot ovat pienet, joilla juuri ja juuri pärjäämme, kunhan mitään ei satu. Ainoa lisä tuloihini on yh-korotus. Mitään elatustukea en saa, koska ei ole lastenvalvojalla tehtyä sopmusta.
Olen yrittänyt jatkaa normaalia arkea ja olla lasten tukena, jotka ovat hieman hämmentyneitä tilanteesta. Liiton jatkaminen ei olisi missään nimessä ollut mahdollista. Opinnot ovat vaativia ja minulla menisi vaikka koko päivä, jos se olisi mahdollista. Nyt kuitenkin vain suoritan pakollisia pois alta. En voi keskeyttää tai hidastaa opintojen tahtia, koska tilanne vain pitkittyisi. Haluan suorittaa opintoni ja päästä töihin. Aiemmasta tutkinnosta ei ole hyötyä. Olen kuitenkin hyvin väsynyt. En jaksaisi olla lasten kanssa enkä jaksaisi vain selviytyä päivästä toiseen. Yritän ajatella positiivisesti, että tämä on vain väliaikaista (pari vuotta), mutta se ei riitä. Haluaisin jonkun jakamaan tätä taakkaa, mutta kun ketään ei ole! Muutamille ystäville voin purkaa fiiliksiä, mutta kaipaisin konkreettista apua. Mietin välillä, että annan lapset pois, koska en keksi muutakaan ratkaisua. Olen äärirajoilla enkä jaksa enää yhtään. Haluaisin vain luovuttaa, vaikka olen jo selvinnyt monista asioista. En vain jaksaisi.
Kommentit (8)
Koita jaksaa taistella! Minkä ikäisiä lapset on, voiko neuvolan kautta saada apua? Tai joku tukiperhekuvio?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko sossusta tai joltakin omaiselta lainaksi rahaa, jonka maksat takaisin, kun elatusmaksuja alkaa tulla. Mannerheimin lastensuojeluliitosta voi saada lastenhoitoapua. Seurakunnan diakoni voi auttaa talousasioissa. Asiat järjestyvät aina.
Olen saman kaltaisessa tilanteessa, nyt jo tosin valoa tunnelin päässä. Jos saisimme jotenkin yhteyden ja asut pääkaupunkiseudulla, niin olisin mielelläni tukena ja apuna. :)
Ensinnäkin hienoa että sait itsesi irti huonosta suhteesta! Perhetyöstä voisit saada apua arkeen tai tosiaan tukiperhe voisi myös mahdollinen. Pitäähän sun saada välillä huokaista. Ja säännöllisesti, että jaksat lasten kanssa aina seuraavaan lepohetkeen. He kuitenkin tarvitsee sua tuossa uudessa tilanteessa.
Voimia sulle, kuulostaa että nyt on se tiukin paikka ja jo parin kuukauden päästä helpottaa. Tämä intuitiolla ja noitavaistolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asutko pääkaupunkiseudulla? Tämä on oleellista tietää, että voisi auttaa.
Asun. En usko, että meillä on oikeutta mihikään tukiperheeseen, koska periaatteessa asiat on hyvin. Kaipaisin vain luotettavaa aikuista. Toinen lapsi on vielä päiväkodissa ja toinen on koululainen. Minulla ei päiväsaikaan kerta kaikkiaan ole aikaa mihinkään keskusteluapuun, ennen kuin joku sitä ehdottaa.
Kiitos tsempeistä!
ap
Hulluinta oli, että kävimme juuri neuvolassa, jossa kerroin erostamme. Terveydenhoitaja kysyi vain, että olemmeko sopineet lastenvalvojalla asiat, johon vastasin emme. Sitten hän siirtyikin seuraavaan asiaan ennen kuin ehdin puhumaan enempää.
ap
Asutko pääkaupunkiseudulla? Tämä on oleellista tietää, että voisi auttaa.