Mies ja nainen ystävinä - mistä merkeisä tunnistaa siinä olevan muutakin?

Olen tuntenut pian kaksi vuotta miehen, yhteisen harrastuksen kautta.
Ystävystyimme todella nopeasti, ajatusmaailma kolahti ja hän on minun matkallani pohtinut kanssa vaikka minkälaisia vaihtuvia elämäntilanteitani ja aina yrittänyt olla tukena.
Olemme jopa menneet astetta pidemmälle ystävyydessä mutta jätimme sen kesken.
Se loppui lähes seinään koska silloinen tilanne vaati sen, ei ollut oikea hetki.
Minun elämäni oli niin kaaoksessa ja ymmärrän, että mies halusi jäädä sivummalle.

Nyt olemme jälleen lähentyneet.
Olen todella paljon tehnyt töitä asioiden eteen ja elämä alkaa olemaan hyvällä mallilla.
Hän kuuntelee minua paljon tarkemmin nykyään ja haluaa olla elämässäni.
Haluaa tukea. Tunnen hänen olevan tietynlainen opastaja elämässäni.
Hänen mielestään minussa on erityisiä piirteitä, harvinaislaatuisia.
Tosin kertoi sen ohimennen kannustaessaan yhdessä asiassa.
Hän on myöskin kertonut minun olevan tärkeä hänelle nyt viime aikoina.
Tuonkin voi ottaa ystävyyden osoituksena.

Olen todella kiitollinen, että hän on pysynyt elämässäni. Hän on toivo ja esikuvani monelta kannalta katsottuna.
Meistä tuskin voi muodostua paria mutta tunnen siteemme olevan erityinen, se tunne saattaa olla yksipuolinenkin.
Toisenlaisessa elämäntilanteessa ehdottomasti haluaisin rakentaa hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta ja se on onnekas joka hänet miehekseen tulee vielä samaan.
Hiljaa haaveilen sen olevan minä vaikkei minun kuulu enää ajatella niin.
Olemme kyllä molemmat vapaita, joten siitä ei kyse.

Kuitenkin mielenkiinnosta olisi mukava saada vastauksia otsikon kysymykseen?