Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kallonmetsästäjät - dokumentti
13.03.2019 |
Nyt on YLE-Areenassa katsottavissa tämä dokumentti
https://areena.yle.fi/1-4457880
Mitä kuolleelle eläimelle tapahtuu, kun se päätyy kalloharrastajan käsiin? Miten yhdistää eläinrakkaus ja raatoharrastus? Dokumenttielokuva seuraa kalloharrastajien elämää ja raatojen käsittelyä. O: Riikka Kaihovaara
Mitä ajatuksia tämä herätti, onko ihminen niin vieraantunut luonnosta ja kuolemasta, että tämä harrastus nykypäivänä tuntuu liian sairaalle?
Kommentit (10)
Suurin osa ihmisistä hakee jauhelihan kaupasta, eivätkä todella tiedä miten lihatalous tapahtuu, eikä tarvitse miettiä mitään muuta kun lihan saa kaupasta kun se jotenkin kummallisesti ilmestyy sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä hakee jauhelihan kaupasta, eivätkä todella tiedä miten lihatalous tapahtuu, eikä tarvitse miettiä mitään muuta kun lihan saa kaupasta kun se jotenkin kummallisesti ilmestyy sinne.
No miksi pitäisikään miettiä sen enempää? Vai onko lihan tulo kauppoihin loppumassa?
Lihantuotannon eettisyyttä kannattaa ainakin miettiä, tukeako jotain mahdollisimman halvalla tuotettua lihaa, vain kenties luomulihaa, vai ostaako riistaa kuten hirvenlihaa.
Vierailija kirjoitti:
No miksi pitäisikään miettiä sen enempää? Vai onko lihan tulo kauppoihin loppumassa?
Mä en pysty katsomaan sitä. Mulle riitti se jäädytetty kissa. Kaikenlaisia ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Kalloharrastajien ryhmä löytyy facebookista, mutta todennäköisesti jäädyttävät uudet hakemukset perinteiden mukaisesti pariksi viikoksi, jolloin salamyhkäisyyden varjoo pysyy entistä vahvempana.
Ehkä tuo "salamyhkäisyyden verho" pysyy vahvana ja ryhmään ei hyväksytä uusia jäseniä tuosta vaan, koska nämä ihmiset eivät kaipaa kauhistelijoita? On rohkeaa, että nämä ihmiset ovat uskaltaneet dokkariin. Heillehän tämä on harrastus siinä missä muille vaikka jooga tai sähly. Tai vaikka vanhojen sotaesineiden keräily. Hassua, kun tämä herättänyt niin suurta hämmennystä ja inhoa. Miksi se ei ole outoa, että metsästäjät ottavat kallotrofeita kaatamistaan saaliista? Joillakin ihmisillä on ihan sisustuselementtinä esimerkiksi hirvieläimen kallo ja sarvet, eikä sitä ihmetellä! Lehmäntaljatkin on OK. Ja kaikki muutkin taljat. Mutta kun sen lehmäntaljankin saa kai Ikeasta valmiina...
Työkaverini lapsikin keräilee luonnosta löytämiään kuolleita eläimiä ja niiden luita ym. Putsailee ne pihalla ja tuo sisälle kun ovat puhtaita. Eipä hänenkään touhuja kummastella ja kyllä on ihan tasapainoinen ja reipas lapsi. Kiinnostunut vaan kovasti biologiasta ja luonnosta.
Monikaan ei varmaan ota huomioon oikeasti sitä, että eihän tuossa dokkarissa noita eläimiä surmattu turhan päiden. Villiintynyt kissa on villiintynyt kissa, sille ei paljoa voi eikä sitä luontoonkaan voi jättää lisääntymään ja tuhoamaan kotoperäisiä lajeja. Ja jos hevonen on jo romu, eikä voi kannattaa omaa painoaan, niin miksi sitä pitäisi kiduttaa? Ja miksi ei siitä voisi hyödyntää kaikkea, jopa sitä kalloa. Ymmärtääkseni dokumentissa ollut hevonen meni mustin murkinaksi pian lopetuksen jälkeen?
Lisäksi pistää ihmettelemään, että onhan tuo nyt armeliaampaa kotiteurastaa. Ensinnäkin tehotuotanto on äärimmäisen perse juttu jo itsessään, lisäksi siihen eläinten kärsimys pitkillä kuljetusmatkoilla. Järkyttävä stressi saaliseläimille. Samaa siitäkin, kun kissan kaulan katkaisusta oli Iltalehden kommentoinnissa valitettu. Siis, eläinhän oli asiallisesti lopetettu, ei sitä siinä dekapitaatiolla surmattu. Ja mites ne tuhannet ja taas tuhannet broilerit, jotka jaloistaan nostetaan ja kurkut viilletään auki. Eihän kukaan niistä valita, koska ne eivät ole söpöjä ja pörröisiä lemmikkieläimiä.
Joka tapauksessa, en ehkä omaan hyllyyni nappaisi lemmikkikoirani tai minkään muunkaan eläimen kalloa. Dokumentti oli kaiken kaikkiaan mielenkiintoista katsottavaa ja olin ihan yllättynyt, että harrastajat olivat molemmat naisia. Jotenkin tuli mielikuva, että tämä olisi vähän "miehisempi" harrastus, kun yleensä metsälläkin näkee äijäporukoita. No, oppia ikä kaikki ja antaa kaikkien kukkien kukkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä vaikuttaako kokin ammatti siihen että tosiaan ruhoon suhtautuu eri tavalla kuin elävään. Kuollut on kuollut ja se muuttuu eri asiaksi. Jokin eläin muuttuu ruoaksi. Näissä tapauksissa koriste-esineiksi.
Näiden ohjelman eläimille kuolema oli armelian vaihtoehto silloin kun ei ole enää mitään elämisen arvoista elämää eikä hyvää tulevaisuutta edessä. Pahinta on tuskainen elämä eikä niinkään hyvä kuolema.
Paljon vaikeampaa on ollut katsoa ruokateollisuusohjelmia tai salakuvausta joissa rääkätään eläimiä ihan huvin vuoksi. Myöskin tiettyjen ruokaeläinten kuten broilerin elämä on täysin ala-arvoinen.
Ei myöskään monen rotukoiran elämää ole helppoa seurattavaa, Sairaiksi jalostettu.
Hylättyjen eläinten kuten esim. kesäkissojen tai kilpikonnien pelastaminen ja kuntouttaminen ei ole mitään kaunista katseltavaa.
Nostan hattua näille ihmisille jotka itse tekevät likasen työn, joku sen joutuu kuitenkin tekemään.
Joku siivoaa aina muiden sotkut eikä mikään tule koskaan ilmaiseksi.
Nämä ihmiset uskaltavat katsoa totuutta silmiin ja sanoa sen ääneen silloin kun muut katsovat muualle tai uskottelevat itselleen, että mitään epämiellyttävää heidän ei tarvitse elämässään kohdata tai sietää.
Mä en tajua!! Miksi pitää värkätä kuolleiden lemmikkien kanssa?!! Eikö niitä vois vaan ihan haudata normaalisti.
Ja se hevosen amuminen tos lopussa, oliko tarpeellista?
Ruoka on kuitenkin meille kaiille tarpeellinen asia, olkoonkin että sen eettisyydestäkin kannattaa keskustella, mutta onko tämä enää tarpeellista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nakkijamuusi kirjoitti:
Mä en tajua!! Miksi pitää värkätä kuolleiden lemmikkien kanssa?!! Eikö niitä vois vaan ihan haudata normaalisti.
Ja se hevosen amuminen tos lopussa, oliko tarpeellista?
Ruoka on kuitenkin meille kaiille tarpeellinen asia, olkoonkin että sen eettisyydestäkin kannattaa keskustella, mutta onko tämä enää tarpeellista?
Hevosen hyvinvoinnin kannalta oli aika tarpeellista, jos se ei ees omaa painoaan voi kannatella. Niinhän toi ihminen sano!
Se hevosen ampuminen kävi nopeasti ja hevonen tuskin tajusi mitään, mutta silti itku tuli. Sitä pumpulissa kasvanut nykyihminen suhtautuu niin tunteella, vaikka ostaakin saman hevosen makkarana kaupasta ja syö hyvällä halulla.
Kallot on kauniita, mutta kyllä nuo ihmiset näkee kauheasti vaivaa sen valkoisen ja puhtaan kallon saamisessa! Itsellä vain yksi metsästä löytynyt supikoiran kallo. Vein sen muurahaispesään kuvitelmana, että ne puhdistais sen, mutta olivatkin kuskanneet sen pois. Tai sitten joku elukka oli sen tehnyt.
Alue: Aihe vapaa
Kalloharrastajien ryhmä löytyy facebookista, mutta todennäköisesti jäädyttävät uudet hakemukset perinteiden mukaisesti pariksi viikoksi, jolloin salamyhkäisyyden varjoo pysyy entistä vahvempana.
https://www.facebook.com/groups/227890417411569/