Miten eroon avioeron aiheuttamista negatiivisista tunteista?

Olen juuri eronnut pitkästä liitosta ja aloittelen omaa elämää lasten kanssa. Ero oli väistämätön ja nyt ajattelen, että olisi pitänyt jo aiemmin erota. Tein oikeasti kaikkeni ydinperheemme ja avioliittomme eteen! Suututtaa ihan ajatella mitä kaikkea tein perheemme eteen ja aivan turhaan! Miestä ei kiinnostanut suhteemme tila lainkaan ja nyt on hän hyvin närkästynyt, että ero tuli. Hän lähettää ilkeitä viestejä ja kertoo miten hänen sukulaisensa pitävät eropäätöstä sekopäisenä ratkaisuna. Tosiasiassa miehen suvun suuntaan kulissit pysyivät loppuun saakka pystyssä, joten ymmärrän eron tulleen heille yllätyksenä. Mies ei edelleenkään halua puhua mistään eikä mitään sopimuksia lasten tai omaisuuden jaon suhteen hän halua tehdä. Tuntuu niin pahalta olla tarinan roisto, vaikka toinen ei ole ollut lainkaan valmis tekemään mitään perheen säilyttämiseksi.

Toisaalta ero hävettää, koska tavallaan se kertoo myös siitä, että aikoinaan harkintakyky puolison valinnassa on pahemman kerran pettänyt. Jostain syystä on olemassa pareja, jotka ovat tyytyväisiä yhdessä vielä vuosikymmenten jälkeen, mutta itse valitsin väärin ja lopputuloksena olikin ero. Olisin minäkin halunnut elää loppuelämäni kumppanini kanssa, katsoa lasten kasvua ja lopulta vanheta miehen kanssa kahdestaan lasten muutettua pois kotoa. Tämä ei tule koskaan toteutumaan. Vaikea edes kuvitella minkäänlaista perisuhdetta yhdenkään miehen kanssa, sillä en halua altistaa lapsiani millekään suhdesekoilulle. Kuitenkin loppuelämä yksin tuntuu kohtuuttomalta rangaistukselta. No, ennemmin kuitenkin yksin kuin huonossa suhteessa. Ero tosiaan oli ainoa vaihtoehto ja tuntuu helpottavalta, mutta nämä negatiiviset tunteet yllättivät. Pääseekö näistä tunteista ikinä eroon?