Pomot, kertokaa hulluimmista alaisistanne!
Kauheista johtajista puhutaan aina, mutta nyt olisi hauskaa kuulla esimiesten juttuja hirveistä / kummallisista / pähkähulluista alaisista. Minkälaisia tyyppejä on uralla tullut vastaan?
Kommentit (5)
Mulla oli firmassa vuosia sitten työntekijä, joka vietti kaiken vapaa-aikansakin töissä. Istui siellä tiskillä jauhamassa kuusi tuntia putkeen ja ihan huoletta kävi firman jääkaapilla ja vitriinillä ruokaa hakemassa siinä jutustelun lomassa, vaikka oli vapaapäivällä listan mukaan. Erikoinen tapaus kyllä. Aika pian ns. vapautin tehtävistään.
Mulla oli yks työntekijä, joka ei olisi suostunut aamuvuoroon, kun oli tottunut syömään koirien kanssa aamupalan.
Mun alainen tietää kaikesta kaiken. Paitsi ettei oikeesti tiedä. Jokaisen muun työnkuvaan ja työmetodeihin on viikottain ellei päivittäin joku kehitysehdotus, harmi, ettei omiinsa ole niinkään.
Erityisesti siitä tuntuu tietävän kaiken, miten minun tulisi työtäni hoitaa. Paitsi ettei kuvitelmissa ole realistisuuden kanssa juurikaan yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun alainen tietää kaikesta kaiken. Paitsi ettei oikeesti tiedä. Jokaisen muun työnkuvaan ja työmetodeihin on viikottain ellei päivittäin joku kehitysehdotus, harmi, ettei omiinsa ole niinkään.
Erityisesti siitä tuntuu tietävän kaiken, miten minun tulisi työtäni hoitaa. Paitsi ettei kuvitelmissa ole realistisuuden kanssa juurikaan yhteistä.
Voi, mullakin on töissä yksi tällainen! Viimeksi tällä viikolla tuli piiitkä sähköposti koskien erään hänen kollegansa työtä ja työtehtävää, ja linkkejä ja "useiden tuttavien kanssa käytyjä keskusteluja" perusteluina, miksi kollega nyt aivan väärin tulee kyseisen tehtävän varmaankin tekemään, "jos en puutu tähän". Puuttujalla viitattiin siis tähän kaiken tietäjään itseensä luonnollisesti. Harmi vaan, että tämä kaiken tietäjä oli ymmärtänyt koko asian väärin, eikä tietenkään tiennyt kollegan saamista ohjeista yms, joten koko sähköposti siirtyi yhden lauseen vastauksen jälkeen deletellä sähköpostien taivaaseen.
Mulla oli tiimissä kerran nainen, joka kyseenalaisti kaiken mun sanoman. Joka kerta, kun jaoin työtehtäviä, puhuin uusista ideoista, ehdotin palaveria tai ihan mitä tahansa, hän aloitti 'niin mutta' ja pitkä sepustus miksi ei ja miksi ajatus on huono. Välillä käytiin pitkiä vääntöjä aivan absurdeista asioista tyyliin tiistain puolen tunnin palaveri pidetäänkin keskiviikkona. Että mikdi ei, miksi on huono idea, mitä kaikkia hirveitä haasteita tästä seuraa...
Teki myös itse erilaisia excell-taulukoita ja listoja asioista, joilla ei ollut mitään merkitystä työn kannalta, mutta hän itse piti tätä listailua hirveän tärkeänä työtehtävänä.
Vaihdoin itse duunia ja tämä jäi jonkun toisen vaivoiksi.