Minusta tulee pian renki erääseen perheeseen.

He ovat yksi rikkaimmista perheistä tässä kaupungissa ja myös heidän kotinsa on niin iso, että heillä on mahdollisuus majoittaa minut sinne. Minulla tulee olemaan omalla sisäänkäynnillä varustettu tilava huone, jonka yhteydessä on sisä-wc. Työaikani on tosin melko pitkä (kello 6-20), työt tulevat olemaan raskaita ja palkkaa en saa kuin vähän, koska saan elatuksen (esim. ruoan, vaatteet ja oikeuden asua heidän luonaan) palkan sijasta. Kuitenkaan minä en työtä pelkää. Minä olin vielä pieni poika, kun opin jo töitä tekemään. Jo silloin kun vielä konttasin, niin keräsin roskia lattioilta, pesin lattioita rätillä jne. Tärkeintä on kuitenkin, että minulta ei saa päästä unohtumaan, että minä olen heille pelkkä palvelija enkä näin ollen ole osa perhettä tai yhtä arvokas kuin he, koska he ovat ylhäistä väkeä ja minä vain pahainen köyhä renki mutta se ei minua haittaa kuten ei sekään, että ruoaksi saan heiltä ylijääneitä tähteitä ja vaatteeni tehdään isännältä ylijääneistä kaikkein huonoimmista vaatteista. Kunhan ne ovat edes suurin piirtein ehjät, puhtaat, sopivat ja talvella tarpeeksi lämpimät, niin ne kelpaavat minulle kyllä. Eikä minua haittaa, että huoneessani on talvella luultavasti vain noin 10-15 astetta lämmintä ja nukun siellä lattialla olkikasan päälle laitetun vanhan maton päällä hevosloimi päälläni.