En kestä perhettäni

Muu perhe on hitaita unelmoijia sillä mentaliteetilla, että jos jotain voi siirtää huomiseksi, niin sehän siirretään. Tästä seurauksena on usein kaaos, kun ei osattu ajatella, että seuraavana päivänä pitäisi tehdä kaksin verroin. Lapsilta sen vielä hyväksyisin, mutta mieheltä voisi odottaa jonkinlaista ennakointikykyä. Mietin eroa jatkuvasti, sillä tiedän, että käytännön asiat hoituisivat sujuvammin, kun olisin itsekseni niitä hoitamassa. Onko kukaan muu onnistunut parisuhteessa, jossa luonteet ovatkin osoittautuneet täysin erilaisiksi?