Valitsitko miehen, joka jo alussa mietitytti?

Elämänhallinta hukassa yhdistettynä järjen puutteeseen ei kyllä kuulosta hyvältä. Älä vaan muuta yhteen tai mene naimisiin nopeasti vaan pidä pitkä seurusteluaika, vuosia, jos kuitenkin haluat nauttia rakastumisestasi. Varo tilannetta, jossa hän mahdollisesti "tarvitsee asuntoa" ja aikoo muuttaa luoksesi. Pitkän ajan kuluessa saat paremmin selville millainen hän oikeasti on.

Miten niin palstan eukot mitään valinneet.

Zinkkis

Ottivat sen mietityttävän miehen, koska parempaa eivät saaneet.

Jos mies tuntuu jo alussa tyhmältä, niin voit uskoa, että se tunne ei siitä ajan mittaan ainakaan helpota. Jos myös elämänhallinnassa on ongelmia sillä tasolla, että se pistää silmään, niin ei kuulosta hyvältä. Kaksi samalla tavalla välinpitämättömästi asioiden suhtautuvaa sopisivatkin yhteen, mutta itse skarppina ja asioista huolehtivana on mahdotonta katsoa toisen sekoilua.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies tuntuu jo alussa tyhmältä, niin voit uskoa, että se tunne ei siitä ajan mittaan ainakaan helpota. Jos myös elämänhallinnassa on ongelmia sillä tasolla, että se pistää silmään, niin ei kuulosta hyvältä. Kaksi samalla tavalla välinpitämättömästi asioiden suhtautuvaa sopisivatkin yhteen, mutta itse skarppina ja asioista huolehtivana on mahdotonta katsoa toisen sekoilua.

Naisilla taas on usein tapana kuvitella, että miehen tavat ovat tyhmiä, vaikka mies on voinut ajatella asiat 10 kertaa laajemmin kuin nainen.

Niin yksinkertaisia ovat naiset.

Zinkkumies

Mutta kun jos asiaa ei tehdä, kuten nainen haluaa niin silloinhan mies on ihan tyhmä.

Jos mies vaikuttaa tyhmältä jo nyt, miltä tuntuu sitten, kun se varsinainen rakastumisen tunne menee ohi?

En voisi itse olla suhteessa tyhmän miehen kanssa, mutta tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat ihan onnellisia myös älyllisesti heikomman, mutta muuten kiltin ja mukavan miehen kanssa. Jotkut haluavatkin juuri sellaisen kumppanin. Riippuu ihan siitä, mitä suhteeltaan hakee.

Valitsin objektiivisesti ottaen hyvän miehen (pitkä, sporttinen, komea, fiksu, luotettava, hyvä isä jne), jonka kanssa kohtaa jutut älyllisellä ja fyysisellä tasolla.

Alusta asti on silti myös mietityttänyt ja yhteiselo on välillä hyvinkin hankalaa. Tunne-ja kokemusmaailmojen osalta ollaan täysin eri puusta, mikä tekee skismoja kun kumpikaan ei ymmärrä toista. Miehen mielestä oon usein ailahteleva tuuliviiri, mies mun silmiin kylmä ja etäinen. Hyvänä aikana taas mies pitää mua innostuvana ja kiinnostavana, minä miestä ihanan vakaana kalliona.

Luulisin et useimpia joku asia askarruttaa. Mut nuo mainitsemasi kysymykset -elämänhallinta etenkin- olisi kyllä isoja varoitusmerkkejä itselleni.

Valitsin. Erosimme kun esikoinen oli kymmenen. Mies ei koskaan ollut se oikea, mutta ihana ihmisenä kyllä.

Jos et pysty "katsomaan miestä ylöspäin", so arvostamaan ja jopa ihailemaan, niin suhde ei tule toimimaan. Molempien pitää voida arvostaa ja ihailla toistaan.

Vierailija kirjoitti:

Miehessä on monta hyvää asiaa. Huonoa se, että vaikka tunteen ja fyysisyyden tasolla kohtaammekin, emme kohtaa ns. järjen tasolla.

Mies näkee minut täydellisenä mutta minua häiritsee miehen tietämättömyys monessakin asiassa ja välillä jopa suoranainen tyhmyys.

Olen rakastunut mutta järkeni yrittää saada ääntään kuuluviin. Miehellä elämänhallinta vähän hukassa, itselläni asiat taas kaikin puolin kunnossa. Mies on hyvinkin rakastettava mutta vähän hölmö. Mielipiteitä, omakohtaisia kokemuksia?

Kauan olette olleet yhdessä? Minä erosin vastikään miehestä, joka oli yksinkertainen mutta itsekeskeinen, kauhea yhtälö. Suhteen alussa sai esitettyä fiksumpaa kun on, mutta ne aivopierut olivat jotain jäätävää...esitti kuitenkin teatterista ja kulttuurista kiinnostunutta, mutta ei se tuntunut oikein olevan kyvykäs keskustelemaan näkemistään. Se tyhmyys oli siis sellaista laatua, että en ole ennen törmännyt...Jos oikeasti olisi kovasti lukeva ihminen, kuten väitti alussa, olisi niistä kirjoista jotain tarttunut. 

Hänelläkin elämänhallinta oli hukassa, tilasi osamaksulla kamaa ja jätti maksamatta, oli velkaa kaikkialla ja vippaili multakin rahaa, ja äidiltään jne. Rahat sillä oli koko ajan loppu ja ei esimerkiksi saanut pankista luottoa, koska ilmeisesti ei ollut luottokelvollinen.

Itse yliopistotason koulutuksen käyneenä en vaan näe, että voisi olla tulevaisuutta miehen kanssa, joka ei kykene älylliseen keskusteluun. 

Mun mies just tollanen, nyt 12v yhdessä. Toivoisin et oisin passannut ja etsinyt toisenlaista. Turha enää yrittää uutta kierrosta, en jaksaisi uutta rumbaa..

Jos et pysty "katsomaan miestä ylöspäin", so arvostamaan ja jopa ihailemaan, niin suhde ei tule toimimaan. Molempien pitää voida arvostaa ja ihailla toistaan.

-Ylöspäin? :D Ai et jos miestä katotaan ylöspäin, niin sillon se on tasa-arvoo?? Kuule ei ole. Molemmat kattoo toisiaan rehellisesti suoraan silmiin! Se on tasa-arvoa. Sillon molemmat arvostaa toinen toistaan, eikä niin että toista katotaan ylöspäin.

EI! 

En tiedä miten pitävää tämä spekulointini on, mutta eikö voisi olla niin että tietämättömyys ja tyhmyys ei sinänsä ihan välttämättä haittaa, jos mieli on muuten avoin ja joustava. Ja tietysti se edellyttää että olet riittävän itseriittoinen oman sisäisen elämäsi kanssa etkä kaipaa että vierelläsi on "viisas" joka kertoo miten asiat oikeasti ovat. 

Jos tietämättömyys ja tyhmyys yhdistyy vankkoihin uskomuksiin ja mielipiteisiin, se on huono asia ja saattaa viitata itsetunto-ongelmiin. Voi siis olla melko tietämätön ja tyhmä mutta silti korkean tason tunneälykäs ja kypsä persoona. Ja päinvastoin..