Onko kummallista vaihtaa oma tyttönimi takaisin, vaikkei eroa?

No on se aika kummallista.

Minusta taas on kummallista, että ylipäätään ottaa toisen ihmisen sukunimen.

Niin. Kadun miehen sukunimen ottamista. Oma sukunimeni on suhteellisen harvinainen. Nuorempana ajattelin, että totun, ja että kiva kun koko perheellä yhteinen nimi.

Ap

Ikävää, jos koet olevasi suvun kanssa naimisissa.

Minä nain vain miehen, hänen sukunsa on kaupanpäällinen, jonka joistakin yksilöistä pidän tosi paljon, useimpiin suhteeni on neutraali.

Jos vaihdat tyttönimeen, tunnetko sitten kuuluvasi isäsi sukuun?

Jos identiteetti on noin vahvasti nimisidonnainen, suosittelisin "keksimään" ikioman nimen.

Kyllä meillä alkaisi lusikanjako.

Olen miettinyt ihan samaa. Olen ollut naimisissa 27 vuotta, ja varmasti tyttönimen takaisin ottaminen herättäisi hämmästystä.

Riippuu hiukan minkä takia sen tekee tai minkä takia on aikoinaan halunnut vaihtaa sen tyttönimen johonkin muuhun. jos

Siitä vaan. Saat hyvät juorut aikaiseksi kaveripiirissä, kaupungilla, lasten päivähoidossa/koulussa jne.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kadun miehen sukunimen ottamista. Oma sukunimeni on suhteellisen harvinainen. Nuorempana ajattelin, että totun, ja että kiva kun koko perheellä yhteinen nimi.

Ap

Miksi se ei enää tunnu kivalta jos se aikaisemmin tuntui?

En ole naimisissa, mutta jos joku naimisissa oleva ystäväni/kaverini vaihtaisi niin epäilisin vähintään että joku iso särö on ollut suhteessa, ellei eroa. Voihan niitä yhdistettyjä sukunimiäkin ottaa, tyyliin oma sukunimi-puolison sukunimi. Nuo voi toki toisinaan viranomaisissa asioidessa olla vaikeita etenkin jos toinen tai molemmat on vaikeita tai harvinaisia.

Asutaan kaupungissa, jossa ei juuri juoruta, en edes tiedä päiväkodin lasten sukunimiä. Eikä minua juorut kiinnosta, pahinta mitä voisi juoruta, on että luulisivat meidän eronneen. Ei haittaa.

Miestä asia haittaa, enkä ymmärrä miksi. Mietin nimeni pitämistä jo ennen häitä. Miehen sukunimi ei ole mitenkään kaunis.

Ap

Nukkuukohan sukunimihullu, kun ei ole tarttunut hänelle näin herkulliseen aiheeseen?

On outoa. Itse en edes vaihtanut sukunimeäni kun menin naimisiin juuri sen vuoksi että sukunimeni on harvinainen ja kaunis ja miehen, no ei niin kaunis eikä niin harvinainenkaan (heitä lähes 100kpl kuitenkin).

Mikset ottaisi yhdistelmänimeä? Ei olisi niin outoa.

Vierailija kirjoitti:

Nukkuukohan sukunimihullu, kun ei ole tarttunut hänelle näin herkulliseen aiheeseen?

Juonenkäänne: sukunimihullu on viimein keksinyt uskottavan aloituksen

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kadun miehen sukunimen ottamista. Oma sukunimeni on suhteellisen harvinainen. Nuorempana ajattelin, että totun, ja että kiva kun koko perheellä yhteinen nimi.

Ap

Kyllähän tuo vähän siltä kuulostaa että rakkauteen on tullut ryppyjä. Rakastuneena on niin kivaa kun on puolison kanssa yhteinen nimikin, eikä se edes kuulosta kovin kamalalta kun mies on kuitenkin niin ihana. Kun naama alkaa kylästyttää kyllästyy nimeenkin.

En halua yhdistelmänimeä. Miehen sukunimi on oikeasti aika ruma ja pitkä. Harmittaa salaa, että lapsillamme on miehen sukunimi.. sitä mies ei ainakaan suostu vaihtamaan. No, he voivat vaihtaa sen aikuisena jos haluavat.

Ei ole kummempia ryppyjä rakkaudessa. En vain koe olevani mieheni sukua.. Ja kyllä, koen vahvasti olevani isäni sukua, josta tyttönimi tulee.

Toki tämän tyyliset kummastelut vähän ärsyttäisi, kun aina joutuisi selittämään.

Ap

Äitini otti tyttönimensä takaisin vanhoilla päivillään avioliiton jatkuessa entiseen tapaan. Ei mitään ongelmia miltään suunnalta.

Mitä vähemmän perustelet sen parempi. On ihan ymmärrettävää että miehestä tuntuu pahalle jos ja kun perustelet nimenvaihdon sillä että hänen sukunimensä on ruma. Itse ehkä jopa harkitsisin sitä eroa jos puoliso toimisi samoin.

Harkitsisit eroa jos puoliso ei tykkäisi sukunimestäsi, ja halusisi omansa takaisin? Oikeasti? Miksi?

Ap