Lue keskustelun säännöt.
Mietin avioeroa päivittäin
23.12.2018 |
Olemme olleet naimisissa 12 vuotta ja meillä on kolme lasta. Alussa oltiin valtavan rakastuneita, sitten tuli lapset ja lasten mukana tappava arki. Meillä ei ole suuria ongelmia. Kumpikaan ei pahoinpitele toisiaan, ei ole ilkeä tahallaan, ei ryyppää eikä hassaa rahoja, mutta moni pieni asia aiheuttaa kitkaa niin kuin varmaan kaikissa liitoissa.
Pahinta on intohimon puute, ja se, että toinen on alkanut ärsyttää. On alkanut tuntua, että olisi varmaan helpompi olla ilman.
Meidän suvussa ei kuitenkaan ole ollut tapana erota. Koko avioeron konsepti on itselleni täysin vieras. Poden kauheaa syyllisyyttä siitä, ettei minulla ole tarjota eron perusteiksi muuta kuin totaalinen kyllästyminen, ja tulevaisuus itsessään jo pelottaa. Talon myyminen, lasten reagoiminen asiaan, miehen reaktio kun kerron... En tiedä uskallanko. Mutta pelkkä ajatus tästä elämästä vuosiksi eteenpäin kuristaa. Catch 22-tilanne :(
Kommentit (16)
Hanki rakastaja, sillä pääset eroon ahdistuksesta! Suosittelen kaikille joilla on väljähtynyt liitto. Jos kaikki toimii liitossa muuten Ok!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mukavuuseroa mietit. No, minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Leikkaa kouvolatukka, mene baariin laulamaan Kaija Koota sielunsiskojen kanssa voi ne silmät avautua, että ei se liittosi kovin huono olekaan. Eli mitä sinä haikailet?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaisia liittoja varten on rakastajat, kuten täällä on jo ehdotettukin. Toimii.
No ennenkuin nyt päätät erosta puoleen tai toiseen, kannattaisiko puhua miehen kanssa? Ehkä mennä avioliittoneuvojalle tai parisuhdeterapeutille? Minusta olisi kumpaakin kohtaan epäreilua erota ilman, että edes yrittää korjata asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee mielenkiintoisia juttuja. Remontoi tai tee käsitöitä. Laula ja naura. Lue ja leivo. Pelaa pelejä ja liiku. Opiskele uusi kieli ja ala keräämään rahoja ulkomaanmatkaa varten. Tee ristikoita ja sudokuja. Virkkaa ja neulo. Näe ystäviä ja järjestä juhlia. Pengo kirpputoreja ja myy itse tarpeettomia tavaroita. Kirjoita runoja tai kirja. Yhtäkkiä huomaat, ettei se ollutkaan parisuhde mikä otti päähän, vaan olit itse väljähtynyt ja unohtanut mitä onni on. Kukaan toinen ei ole vastuussa sinun onnellisuudestasi.
No kyllä se ero sieltä joka tapauksessa tulee, kun muistat ankarasti sitä miettiä. Vielä nopeammin se tulee, jos sanot asiasta jotain miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja.. Itse kun erosin miehen rahapeliriippuvuuden ja vastuuta pakoilevan sekä aggressiivisen käytöksen takia. Olisin ollut onnellinen jos meillä ei olisi ollut isompia ongelmia. Intohimo hiipuu kaikissa suhteissa vuosien mittaan yleensä juuri siitä syystä että ei tehdä enää niitä asioita kun suhteen alussa. Ei enää halailla ja käydä yhdessä ulkona missään. Keskitytään vaan elämään sitä perusarkea joka päivä. Jos intohimoa puuttuu niin kahdenkeskinen matka voisi tehdä hyvää. Olisipa mullakin tuollainen ongelma kun sulla. Sen sijaan vietetään joulua lapsen kanssa kahdestaan kun isänsä päätti lähteä ulkomaille jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Eli lapsi ei näe isäänsä jouluna ja eipä tuo isäänsä näytä vaivaavan yhtään. Lahjaakaan ei lapselle ostanut. Eli jos nyt vaan miettisit uudestaan niitä ongelmiasi miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia liittoja varten on rakastajat, kuten täällä on jo ehdotettukin. Toimii.
Perhesurmaa siis ehdottelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella vaan kastellaan ahkerammin.
Suosittelen aluksi päivittäistä nussintaa vähintään kuukaudeksi. Niin, että sinä saat orgasmin ensin. Orgasmi päivässä poistaa kaikenlaiset nitinät ja narinat naisesta, kuin naisesta.
Aluksi hommassa saattaa olla kitkaa, mutta lopulta tunnet sitä kaipaamasi intohimoa niin paljon, että pöksysi ovat märät kun tiedät mitä on seuraavaksi tulossa.
Tämä on testattu 18 vuoden avioliiton aikana.
ja toimii.
Kiiminkinen kirjoitti:
Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella vaan kastellaan ahkerammin.
Suosittelen aluksi päivittäistä nussintaa vähintään kuukaudeksi. Niin, että sinä saat orgasmin ensin. Orgasmi päivässä poistaa kaikenlaiset nitinät ja narinat naisesta, kuin naisesta.
Aluksi hommassa saattaa olla kitkaa, mutta lopulta tunnet sitä kaipaamasi intohimoa niin paljon, että pöksysi ovat märät kun tiedät mitä on seuraavaksi tulossa.
Tämä on testattu 18 vuoden avioliiton aikana.
ja toimii.
Sama meillä. Toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiiminkinen kirjoitti:
Ei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella vaan kastellaan ahkerammin.
Suosittelen aluksi päivittäistä nussintaa vähintään kuukaudeksi. Niin, että sinä saat orgasmin ensin. Orgasmi päivässä poistaa kaikenlaiset nitinät ja narinat naisesta, kuin naisesta.
Aluksi hommassa saattaa olla kitkaa, mutta lopulta tunnet sitä kaipaamasi intohimoa niin paljon, että pöksysi ovat märät kun tiedät mitä on seuraavaksi tulossa.
Tämä on testattu 18 vuoden avioliiton aikana.
ja toimii.
Ja miten tuo onnistuu, jos mies ei halua seksiä. Ei ole halunnut vuosiin eikä suostu asiasta puhumaan.
Kyllä se ruoho on monesti vihreämpää aidan toisella puolen. En minä ainakaan halunnut miestä, joka ei puhu, mörröttää vain eikä suostu edes halaamaan tai nukkumaan samassa sängyssä. Että semmoista intohimoa meillä. En ole ap, mutta puolustelen eroja. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää syitä toisten eroihin. Vaikka olisi talo, työt molemmilla ei sairautta tai riippuvuusongelmaa niin voi olla itsekkyyttä ja kylmyyttä. Se on pahinta parisuhteessa.
Kiitos kommenteista.
Olen pahoillani niiden puolesta jotka ovat eronneet peliriippuvuuden tai väkivallan vuoksi ja kokevat minun eron miettimiseni jonnin joutavana haikailuna. Se ei kuitenkaan tee minusta sen onnellisempaa omassani. Yleensäkin onnellisuudelle on huono lähtökohta ajatella että jollain on vielä kurjempaa.
Minun mieheni on kiltti ja hyvä isä lapsille. Rakastan häntä. En vain halua elää hänen kanssaan, koska väliltämme puuttuu kaikki kipinä, ja huomaan nykyään olevani kireämpi hänen seurassaan kuin yksin ollessani tai muiden kanssa.
Voisin hankkia rakastajan, mutta kaikenlainen valehtelu tuntuu epämiellyttävältä.
Pointtini on se, että elämä on ihan hemmetin lyhyt. Haluanko viettää sen ärtyneenä ja ajatellen, että miksen tehnyt asialle mitään, vain koska lapset ja talo ja yhteinen omaisuus.
Olen yrittänyt puhua. Kertonut toiveistani, järjestänyt kahdenkeskistä aikaa. Mikään ei kuitenkaan muutu, ja loppujen lopuksi kumpikin palaa käyttäytymään täsmälleen samalla tavalla.
En edes halua mitään uutta miestä. Haluaisin asua yksin tai lasten kanssa. Kaikkein kauhistuttavin ajatus olisi joku uusperhekuvio.
Terv. Ap
Minäkin mietin eroa vuosia. Vasta sitten erosin, kun ihastuin, toiseen mieheen. Kynnys eroon on suuri, kun on lapset ja talo. Kaikki intohimo puuttui meiltäkin ja mies ehdottomasti kieltäytyi asiasta puhumasta ja nauroi pilkallisesti tai suuttui kun yritin ehdottaa treffejä ja yhteistä aikaa.