Lue keskustelun säännöt.
Sairaat seksifantasiani, pitäisikö niistä koettaa päästä eroon?
18.12.2018 |
Olen parikymppinen nainen, ja olen ollut seksuaalinen tapaus nuoresta asti. Aloin kuluttamaan erilaisia seksinovelleita jo nuorena tyttönä ja iän myötä siirryin pornoon. Olen kuitenkin kiihottunut vain tietynlaisista fantasioista niin pitkään kuin muistan: rakkausporno ei sytytä minua millään lailla, vaan saan kiksejä perus pariskuntapornosta vain miettien, että tosiasiassa nainen on pakotettu/kiristetty tekemään kyseinen video. Kiihotun vain naista alistavista novelleista.
Minua kiihottavat ajatuksen tasolla raiskaus, insesti, suuri ikäero (laittomiin mittoihin asti) ja eläimiin sekautuminen. Saatan kiihottua raiskaukseen tai hyväksikäyttöön liittyvistä tarinoista tai kokemuksista, vaikka tapaukset ovat järkyttäviä enkä missään nimessä hyväksy tapahtunutta. En ole koskaan katsonut laitonta pornoa enkä missään nimessä hyväksy lapsiin tai eläimiin sekautumista. Miksi sitten mieleni kiihottuu näistä aiheista?
Minulla on pitkäaikainen poikaystävä ja meillä on hyvä seksielämä. En ole kuitenkaan maininnut hänelle, että tosiasiassa seksin aikana kertaan kiihottuakseni "sairaita" fantasioitani. En halua kuitenkaan toteuttaa näitä mielitekoja, paitsi "tavallisia" alistusfantasioita.
Olenko karmeiden fantasioideni kanssa yksin? Onko tämä mielestänne normaalia?
Kommentit (22)
No eiköhän suunnilleen jokainen fantasioi ainakin joskus asioista jotka eivät oikeassa elämässä luultavasti olisi ollenkaan mukavia, eikä niitä oikeasti haluaisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ajattelen asian niin että jos fantasia pysyy fantasiana ja tiedät oikean ja väärän eron ja pystyt helposti hillitsemään omat fantasiasi niin ongelmaa ei ole. Parempi melkein pitää omana tietonasi. MUTTA jos ne haittaavat elämääsi todella paljon että mietit niitä pakonomaisesti tms niin saatat olla avun tarpeessa.
Et ole yksin ja on normaalia. Paras kun hyväksyt että fantasiat on fantasioita eikä ajatukset satuta ketään. :)
Luitko itsetyydytys.orgia kun oli pystyssä vielä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika on liikaa. kannatta pyrkiä noista eroon. Ikääntymisen myötä nuo yleensä pahenee, vai luuletko sarjamurhaajienkin olleen jo alusta niitä. Tässä eräs kertoo syyn tekoihinsa.
Ja en väitä, että sinusta tulisi sarjamurhaaja, mutta tuo ennenpitkää vahingoittaa sinua
Vierailija kirjoitti:
Liika on liikaa. kannatta pyrkiä noista eroon. Ikääntymisen myötä nuo yleensä pahenee, vai luuletko sarjamurhaajienkin olleen jo alusta niitä. Tässä eräs kertoo syyn tekoihinsa.
Ja en väitä, että sinusta tulisi sarjamurhaaja, mutta tuo ennenpitkää vahingoittaa sinua
Psykopaatit on asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tähän hätään muista missä oli, mutta jossakin oli juttua tuossa taannoin että on melko yleistä fantasioida jostakin asiasta joka ihan oikeasti on sellaista jota ei koskaan toteuttaisi ja joka häilyy normin rajamailla. Ihan normaali ihminen ap olet kunhan vain et ala toteuttamaan fantasioitasi :)
Itsellänikin on jos jonkinlaista fantasiaa, vähän samantapaista kuin sinulla, miinus insesti, eläimet ja suuret ikäerot. Harmi kun en nyt muista missä siitä oli juttua, oli jollakin englanninkielisellä sivustolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap on huomiohakuinen pervo
Ap on Pekka 56v joka puoliheijari kädessä odottelee "vastaavia kokemuksia".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen asian niin että jos fantasia pysyy fantasiana ja tiedät oikean ja väärän eron ja pystyt helposti hillitsemään omat fantasiasi niin ongelmaa ei ole. Parempi melkein pitää omana tietonasi. MUTTA jos ne haittaavat elämääsi todella paljon että mietit niitä pakonomaisesti tms niin saatat olla avun tarpeessa.
En koe, että nämä haittaisivat elämääni. En ajattele näitä asioita kovinkaan usein, vain kiihottumistarkoituksessa. Välillä etenkin nuorempana oma olo tuntui likaiselta kliimaksin jälkeen. Nykyään olen jotenkin päässyt asian kanssa sinuiksi, en enää jää miettimään ajatuksiani jälkikäteen.
Ja ajattelen poikkeuksetta itseni tämän alistetun tai kaltoinkohdellun osapuolen tilalle. Esimerkiksi eräässä työpaikassa pomoni oli todella epäreilu ja inhottava tyyppi, mutta saatoin fantasioida asioista, joilla hän nöyryyttää minua. Todellisuudessa en ikimaailmassa haluaisi tehdä mitään hänen kanssaan, sillä hyvä kun siedän olla kyseisen äijän kanssa samassa huoneessa.
Ap
Samanlaista täällä. Mietin jo lapsena päässäni kaikkia tarinoita joissa minua alistettiin erilaisilla tavoilla. Joten olen alkanut hyväksyä että tämä taitaa olla pysyvä taipumus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on samoja ajatuksia. Minä tunnen esimerkiksi raiskauskokemuksia lukiessani pientä kiihottumista. Ja olen ihan järjissäni: en halua sellaista kenellekään enkä halua olla missään tapauksessa mitenkään osallinen sellaiseen. Tosin arvelen, että tästä on pieni hyötykin: minulle on kerrottu henkilökohtaisesti raiskaus- ja hyväksikäyttökokemuksista, enkä saa niistä moraalipaniikkikohtausta. En sorru torjuntaan vaan pystyn osoittamaan myötätuntoa ja minulla on myös perustiedot siitä, millaista apua seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneille on tarjolla.
Olet sairas -tyyliset kommentit kertovat minulle vain siitä, että jotkut ahdistuvat pelkästään näiden asioiden olemassaolosta. Sairaaksi haukkuminen ei muuta mitään eikä auta ketään. Onko tällaisilla ihmisillä edes keinoja auttaa hätään joutunutta, jos pelkkä nettikeskustelu saa yök, sairasta -automaation aikaan. Vai liikkuuko noiden ihmisten päässä mikään?
Syytä epäsovinnaisille fantasioille taitaa olla mahdoton löytää. Minua kiihottaa myös mm. pissaleikit ja kuvat pissaavista naisista, ja jopa kakkaavista. Emme voi kontrolloida ajatuksiamme perinpohjaisesti. Jotta jonkin ajatuksen voi torjua, sen pitää ensin olla mielessämme. Jos tolkutamme itsellemme, että en ajattele sitä taikka tätä kiellettyä seksuaalista asiaa, en ajattele sitä, en ajattele sitä, en ajattele sitä, niin mitä muuta me ajattelemme kuin sitä nimenomaan? Näen niin, että noita ajatuksia ei pidä lähteä ruokkimaan millään käytännöllisellä. Eläimiä tai alaikäisiä käsittelevää seksuaalista materiaalia ei hankita, lueta, katsota tai kuluteta. Vaikka emme voi kaikessa valita niin vapaasti kuin romantikot luulevat, voimme kuitenkin valita paljon asioita.
Toinen juttu on sitten syyllisyys. Auttaako, jos minä sanon, että saat ihan luvalla olla tuntematta syyllisyyttä? Et ole tehnyt konkreettisesti mitään pahaa ja ymmärrät ajatustesi laadun. Et ole ajatustesi vietävissä ja osaat varoa niitä. (Toisin kuin nämä yök-sairasta-ihmiset, joista oletettavasti monet selittelevät vaikkapa alkoholisminsa mielestään hyvin päin...) Ajattelisin, että syyllisyyden tunne nimenomaan ruokkii niitä ajatuksia. En ole psykologi, mutta tällaiseen ajatukseen olen päätynyt omalta osaltani. En tiedä, toimiiko tällainen, mutta voisiko ajatella, että tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia sisältäni kumpuaa, mutta ne eivät ole koko minuuteni eivätkä ne ohjaile tekojani eivätkä edes kaikkea ajatteluani. En ole yksittäisten mielensisältöjeni orja, vaan sisälläni on rikas ajatus- ja tunnemaailma, jossa on mustat puolensa, jotka puolestaan eivät tee turhiksi ja mitättömiksi rakkauttani, empatiaani ja järkeäni.
Ihan normia.miula lähtee naidessa limat hyvin kun mietin että oon alistettuna pylly pystyssä vaimolle ja hänen panokaverilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiihotun vain naista alistavista novelleista.
Onko tämä mielestänne normaalia?
Täysin normaalia.
Ylivoimaisesti suurin osa naisista on seksuaalisesti alistuvia, vastaavasti miehet taas dominoivia. Tuo tulee meillä ihan perimästä ja evoluution tuloksena.
Ei mitään uutta auringon alla.
Minä taas fantasioin, että mies panee vierasta naista. En tiedä miksi. Kuvittelen itseni siinä ja pyydän miestäni päälleni, mutta mies ei pystykään kiihkoissaan lopettamaan toisen panemista ja laukeamisen yhteydessä huudahtaa mielihyvästä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samoja ajatuksia. Minä tunnen esimerkiksi raiskauskokemuksia lukiessani pientä kiihottumista. Ja olen ihan järjissäni: en halua sellaista kenellekään enkä halua olla missään tapauksessa mitenkään osallinen sellaiseen. Tosin arvelen, että tästä on pieni hyötykin: minulle on kerrottu henkilökohtaisesti raiskaus- ja hyväksikäyttökokemuksista, enkä saa niistä moraalipaniikkikohtausta. En sorru torjuntaan vaan pystyn osoittamaan myötätuntoa ja minulla on myös perustiedot siitä, millaista apua seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneille on tarjolla.
Olet sairas -tyyliset kommentit kertovat minulle vain siitä, että jotkut ahdistuvat pelkästään näiden asioiden olemassaolosta. Sairaaksi haukkuminen ei muuta mitään eikä auta ketään. Onko tällaisilla ihmisillä edes keinoja auttaa hätään joutunutta, jos pelkkä nettikeskustelu saa yök, sairasta -automaation aikaan. Vai liikkuuko noiden ihmisten päässä mikään?
Syytä epäsovinnaisille fantasioille taitaa olla mahdoton löytää. Minua kiihottaa myös mm. pissaleikit ja kuvat pissaavista naisista, ja jopa kakkaavista. Emme voi kontrolloida ajatuksiamme perinpohjaisesti. Jotta jonkin ajatuksen voi torjua, sen pitää ensin olla mielessämme. Jos tolkutamme itsellemme, että en ajattele sitä taikka tätä kiellettyä seksuaalista asiaa, en ajattele sitä, en ajattele sitä, en ajattele sitä, niin mitä muuta me ajattelemme kuin sitä nimenomaan? Näen niin, että noita ajatuksia ei pidä lähteä ruokkimaan millään käytännöllisellä. Eläimiä tai alaikäisiä käsittelevää seksuaalista materiaalia ei hankita, lueta, katsota tai kuluteta. Vaikka emme voi kaikessa valita niin vapaasti kuin romantikot luulevat, voimme kuitenkin valita paljon asioita.
Toinen juttu on sitten syyllisyys. Auttaako, jos minä sanon, että saat ihan luvalla olla tuntematta syyllisyyttä? Et ole tehnyt konkreettisesti mitään pahaa ja ymmärrät ajatustesi laadun. Et ole ajatustesi vietävissä ja osaat varoa niitä. (Toisin kuin nämä yök-sairasta-ihmiset, joista oletettavasti monet selittelevät vaikkapa alkoholisminsa mielestään hyvin päin...) Ajattelisin, että syyllisyyden tunne nimenomaan ruokkii niitä ajatuksia. En ole psykologi, mutta tällaiseen ajatukseen olen päätynyt omalta osaltani. En tiedä, toimiiko tällainen, mutta voisiko ajatella, että tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia sisältäni kumpuaa, mutta ne eivät ole koko minuuteni eivätkä ne ohjaile tekojani eivätkä edes kaikkea ajatteluani. En ole yksittäisten mielensisältöjeni orja, vaan sisälläni on rikas ajatus- ja tunnemaailma, jossa on mustat puolensa, jotka puolestaan eivät tee turhiksi ja mitättömiksi rakkauttani, empatiaani ja järkeäni.
Kattava kommentti, kiitos. Huojentavaa saada kohtalotovereita. En osaa sanoa itsekään, mistä nämä ajatukset ovat saaneet alkunsa. Olen elänyt todella rauhallisen ja onnellisen lapsuuden, minulla ei ole mitenkään vääristynyt suhde miehiin, olen pärjännyt koulussa ja työelämässä aina moitteettoman hyvin. Itse asiassa olen elänyt rakastavassa lintukodossa, eikä minulla ole koskaan ollut kovinkaan negatiivista ihmissuhdetta. Minulla on kuitenkin aina ollut vilkas mielikuvitus sekä näen paljon värikkäitä ja erikoisia unia.
Ap
Normaalilta kuulostat. Saanko arvata, että sinulla on myös muutoin hyvin vilkas mielikuvitus, ts kykenet viihtymään omien päänsisäisten tarinoiden parissa, ja teetkin sitä aika paljon. Mulla on ikää jo 40v, enkä lähde tähän nyt kertomaan omia fantasioitani, sillä en halua runkistelumateriaaliksi niitä antaa kenellekään, mutta ihan vastaavia ovat ap kuin sinulla.
Ihan samalla tavalla itsekin olen nuoresta asti vähän hävennyt, ja yrittänyt olla ajattelematta, mutta en enää pitkiin aikoihin. Myöskin elämäntilanteiden muututtua, ja iän mukana tulee "haaveiltua" vähemmän. Eikä todellakaan auttaisi miehelleni niistä mitään puhua :D Sehän varmaa järkytyksestä pyörtyisi :D
Tosin meillä on kyllä vilkas ja hyvä seksielämä, ja siinä on samoja mausteita mitä fantasioissani, enkä todellakaan haluaisi elää fantasiaani todeksi! Että tuskinpa minusta näillä kilometreillä yhtäkkiä sarjamurhaajaa tulee, ja tuskin sinustakaan :D
Ihminen on hyvinkin terve, kun miettii näitä asioita, missä menee oman ajattelun raja jne, sairas mieli on sellainen joka alkaa elämään fantasioitaan todeksi.
Vierailija kirjoitti:
Normaalilta kuulostat. Saanko arvata, että sinulla on myös muutoin hyvin vilkas mielikuvitus, ts kykenet viihtymään omien päänsisäisten tarinoiden parissa, ja teetkin sitä aika paljon. Mulla on ikää jo 40v, enkä lähde tähän nyt kertomaan omia fantasioitani, sillä en halua runkistelumateriaaliksi niitä antaa kenellekään, mutta ihan vastaavia ovat ap kuin sinulla.
Ihan samalla tavalla itsekin olen nuoresta asti vähän hävennyt, ja yrittänyt olla ajattelematta, mutta en enää pitkiin aikoihin. Myöskin elämäntilanteiden muututtua, ja iän mukana tulee "haaveiltua" vähemmän. Eikä todellakaan auttaisi miehelleni niistä mitään puhua :D Sehän varmaa järkytyksestä pyörtyisi :D
Tosin meillä on kyllä vilkas ja hyvä seksielämä, ja siinä on samoja mausteita mitä fantasioissani, enkä todellakaan haluaisi elää fantasiaani todeksi! Että tuskinpa minusta näillä kilometreillä yhtäkkiä sarjamurhaajaa tulee, ja tuskin sinustakaan :D
Ihminen on hyvinkin terve, kun miettii näitä asioita, missä menee oman ajattelun raja jne, sairas mieli on sellainen joka alkaa elämään fantasioitaan todeksi.
Kyllä, mielikuvitukseni on aina ollut todella vilkas. Ja tosiaan joskus on aikoja, kun en mieti näitä fantasioita sen kummemmin kuukausiin ja saatan innostua fantasiankin tasolla hieman vähemmän oudoista jutuista (julkiset paikat, hieman rajumpi perusseksi). Joskus sitten tulee sellaisia kausia, että pääni sisältö ei todellakaan olisi julkaisukelpoista.
Ap
Olet sairas.