Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyään on niin paljon psykosomaattista oireilua?
09.12.2018 |
Omaan pahaan oloon/väsymykseen haetaan selitystä esim. matalahkolla viitearvojen sisällä olevalla ferritiinillä tai kilpirauhasen vajaatoiminnalla (verikokeet viitearvoissa, mutta silti haetaan diagnoosia). Onkohan psykosomaattisen oireilun aiheuttaja (esim. psyk. ongelmat) niin hankalia kohdata, että ihminen mieluummin hakee jotain diagnooseja selittämään pahaa oloaan ja väsymystään kuin että tekisi töitä oireiden todellisten aiheuttajien kanssa?
Kommentit (9)
Työttömyys aiheuttaa masennusta ja skitsofreniaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian stressaava ympäristö.
Elintaso on noussut vain rikkailla. Tosiasiassa 1800-luvulla vapaa-aikaa oli enemmän. Nyt töitä on nelinkertaisesti enemmän kuin ennen oli.
Työpäiviä pitäisi laskea reilusti ja palkkoja korottaa tai pitää kuukausitulot samana kuin ne nyt on.
Elämme liian kuluttavaa aikaa. Monien hermosto ei pysy enää mukana automatkojen ja lentomatkojen jälkeen. Silmät näkee liikaa kaikkea välkkyvää. Matkalla vilisee maisemat ja mainokset silmissä.
Keho ja aistit ovat jatkuvassa stressissä. Pelkkä autoilu on mielelle kaaosta. Ei ihminen luontaisesti ole kulkenut niin nopeasti aikoinaan. Vasta vähän aikaa on menty vauhdikkaasti.
Älylaitteet kuormittavat aivoja vielä kovempaa. Emme huomaa miten väsyneitä olemme ja työnantaja haluaa vain lisää ja lisää.
Ihmiset syö enemmän kasvisruokaa kuin ennen, monet ovat vegaaneja. Se selittää paljon heikkoja rauta-arvoja. Joillain ne ei palaudu synnytyksen jälkeen ja voivat vuosiakin kärsiä huonoista rautavarastoista. Ennen liha oli pääasiallinen ravinnonlähde. Enää ei. Monet myös treenaavat paljon ja se yhdessä kasvisruokavalon sekä esim. runsaiden kuukautisten kanssa...
Siksi.
Sanoisin että asia olisi ennemmin toisin päin eli sairauksia tai elämän laatuun vaikuttavia vaivoja yritetään selittää psyykkisinä ongelmina, koska tällöin lääkäri voi vain kirjoittaa ssri-lääkereseptin ja pääsee potilaasta eroon. Harva palaa nöyryytettynä jollei ole henkeä uhkaavasta tilanteesta kyse ja tässä sitten yhteiskunta säästää näennäisesti pitkän pennin. Voin kertoa, että kroonistuneet kivut ja väsymys ottavat myös mielen päälle, kun ei jaksa elää kuten ennen ja elinpiiri kapenee. Työ ja sosiaaliset suhteet kärsivät.
Ympäristö on köyhtynyt, ei mistään enää löydy värejä, rauhaa, inspiroivia asioita, mukava ja turvallinen ilmapiiri, tilaa hengittää ja unelmoida, kauniita asioita.
Koko ihmis eksistenssin idea on kutistunut siihen pieneen kuplaan että harmaiden seinien sisällä pitää vain tehdä tulosta.
Ihmiset eivät nykyään edes tiedä mitä tarkoittaa elämänilo. Joo ei ei ole kuntosali tai juoruilu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ympäristö on köyhtynyt, ei mistään enää löydy värejä, rauhaa, inspiroivia asioita, mukava ja turvallinen ilmapiiri, tilaa hengittää ja unelmoida, kauniita asioita.
Koko ihmis eksistenssin idea on kutistunut siihen pieneen kuplaan että harmaiden seinien sisällä pitää vain tehdä tulosta.
Ihmiset eivät nykyään edes tiedä mitä tarkoittaa elämänilo. Joo ei ei ole kuntosali tai juoruilu!
Muistan vielä kuinka 90 luvun lopussa näki hymyileviä ihmisiä, töiden jälkeen nautittiin iltapäivän auringosta lasten kanssa pihalla.
Nyt on tehty illuusio että pitää kokoajan olla tekemässä ja oppimassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liian stressaava ympäristö.
Elintaso on noussut vain rikkailla. Tosiasiassa 1800-luvulla vapaa-aikaa oli enemmän. Nyt töitä on nelinkertaisesti enemmän kuin ennen oli.
Työpäiviä pitäisi laskea reilusti ja palkkoja korottaa tai pitää kuukausitulot samana kuin ne nyt on.
Elämme liian kuluttavaa aikaa. Monien hermosto ei pysy enää mukana automatkojen ja lentomatkojen jälkeen. Silmät näkee liikaa kaikkea välkkyvää. Matkalla vilisee maisemat ja mainokset silmissä.
Keho ja aistit ovat jatkuvassa stressissä. Pelkkä autoilu on mielelle kaaosta. Ei ihminen luontaisesti ole kulkenut niin nopeasti aikoinaan. Vasta vähän aikaa on menty vauhdikkaasti.
Älylaitteet kuormittavat aivoja vielä kovempaa. Emme huomaa miten väsyneitä olemme ja työnantaja haluaa vain lisää ja lisää.
On tutkittu juttu että maisemia ei pitäisi matkustaessa katsoa. Se ei taas selitä kaikkea, koska kehon siirtyminen voimakkaassa vauhdissa kuluttaa myös aisteja. Paras keino olisikin matkustaa tyhjiössä.
Autossa aina pitäisi pitää silmälappuja.
Kuinka niin sitä on paljon?