Kuinka monelle sukulaiselle ostat joululahjan? Loukkaannutko jos et saa vasta lahjaa?

En osta yhtään lahjaa, en edes omille lapsille. Takana ei ole mikään uskonnollinen vakaumus.

En enää osta kuin lapsilleni.

Joitain vuosia ostin sisaruksillenikin, ja kyllä, loukkaannuin kun en saanut lahjaa kuin yhdeltä. Tai edes kiitosta.

Heillä kuitenkin paremmat rahatilanteet.

Se yksikin hassusti lakkasi antamasta minulle lahjaa samana jouluna kuin minä lopetin, joten ehkä nämäkin olivat sellaisia hädässä kääräistyjä, että äkkiä nyt jotain kun silläkin kulemma on lahja ja on tulossa käymään...

Lahjat annetaan vanhemmille ja sisaruksille, yhdet per hlö. Sisarusten lapsille annettaisiin myös, mutta niitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Lahjat annetaan vanhemmille ja sisaruksille, yhdet per hlö. Sisarusten lapsille annettaisiin myös, mutta niitä ei ole.

Loukkaantumisasia unohtui. Meillä on tämä tapana, joten jos joku yhtäkkiä jättäisi lahjat ostamatta ilman mitään "pitäiskö luopua lahjojen ostamisesta"-keskustelua niin kyllä ihmettelisin. Sitten en ihmettelisi, jos kyseisellä ihmisellä olisi joku vaikea aika elämässä, esim. sairaus vienyt kaikki voimat, rahat loppu tjsp. Lahjan hinta ei vaikuta mitenkään.

Meillä annetaan lahjoja lapsille, omille vanhemmille ja niille sisaruksille jotka ovat läsnä aattona. Itse en odota isoja vastalahjoja koska en tarvitse mitään enkä halua turhaa krääsää.

Omille lapsilleni ja kummilapselle annan yhdet lahjat. Vanhemmilleni ja anopille jotain yleispätevää mutta ilahduttavaa kuten herkkukori.

Sisarusten lapsille saatan pienen lahjan hankkia, jos tiedän että olemme menossa mummolaan samaan aikaan, mutta se ei ole mikään perinne. Sisarukseni eivät edes tiedä, että lahjakasaan päätyneet paketit ovat minulta.

Vanhempani eivät ole hankkineet minulle mitään "omaa" sen jälkeen kun muutin omilleni. Joulukukka tai kahvipaketti vieraillessa. Kun lapset syntyivät, saatoimme saada jonkun juustolajitelman toisinaan miehen kanssa, mutta lapset saivat itsensänäköiset lahjat. Minusta se on ok, aikuisiahan sitä jo ollaan. Sen sijaan jo kymmenen vuotta omillaan asunut pikkusisko saa joka joulu mitä keksiikään vihjata. Pari vuotta sitten sai isiltä osakesalkun. Yleensä hän saa uuden tietokoneen, vuosikortin kuntosalille tai jotain muuta jossa on useampi nolla perässä. Se on vähän outoa, jopa lasteni mielestä. ( Olemme täyssisarukset biologisesti, mutta minä kasvoin eron jälkeen äidin perheessä ja sisko isän perheessä. )

Siskolle, äidille ja isälle ostan jotain pientä, enkä todellakaan suutu vaikka vastineeksi ei mitään tulisi. Vanhemmat varsinkin ovat tukeneet jo koko vuoden eri tavoin joten en odotakaan mitään.

En varmasti, mutta senhän näkee vasta sitten jos en lahjaa häneltä saa...

Ollaan aikuisia kaikki, niin lapset (siis täysi-ikäisiä) kuin vanhemmatkin, lapset asuvat puolisoiden kanssa jo omillaan. Ollaan sovittu, ettei lahjota enää ketään. Jos lapsenlapsia tulee, niin sitten täytyy käytäntöjä tarkistaa.. Jokainen saa ostaa itselleen tarpeelliset tavarat. Mulle äitinä riittää, jos lapset tulevat viettämään osan joulunaikaa minun ja mieheni sekä äitini seurassa. Ruokia ja tykötarpeita hommataan kaikki kimpassa.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan aikuisia kaikki, niin lapset (siis täysi-ikäisiä) kuin vanhemmatkin, lapset asuvat puolisoiden kanssa jo omillaan. Ollaan sovittu, ettei lahjota enää ketään. Jos lapsenlapsia tulee, niin sitten täytyy käytäntöjä tarkistaa.. Jokainen saa ostaa itselleen tarpeelliset tavarat. Mulle äitinä riittää, jos lapset tulevat viettämään osan joulunaikaa minun ja mieheni sekä äitini seurassa. Ruokia ja tykötarpeita hommataan kaikki kimpassa.

Näin on meilläkin. Lastenlapsille ostetaan lahjat, ei muille. Tärkeintä on hyvä ruoka ja yhdessä olo.

Isälle ja isän puolisolle, äidille, veljen lapsille x3, siskolle ja siskon lapselle. Sisko kertoi ettei veljeni meinaa hommata aikuisille mitään niin ei mekään sitten heille 🙄

Ostan lahjan äidille, tädilleni (joka on aina ollut elämässäni tiiviisti mukana), sekä kummitytölleni. Sisarusten kesken ollaan sovittu, ettemme osta toisillemme lahjoja. Näin on menty jo vuosikausia.

Minusta on ihan  mukavaa antaa jouluna  lahjoja.

Muistaminen niissä on tärkeintä, enkä ole luonteeltani niin pihi, ettenkö jotain pientä ja ilahduttavaa hyville ystävilleni haluaisi ja  voisi ostaa.

Sukulaisia minulla ei juurikaan ole, tai välit ovat katkenneet jo niissä perintöriidoissa aikanaan, eikä yhteyttä heihin kiinnosta enää muutenkaan pitää.

>siispä naapurit ja ystävät ovat tärkeimmät ja heitä haluan muistaa, koska se tuo molemmin puolin kivan mielen. (...kyllä hekin minua ovat muistaneet ihan jo niin kauan kuin on tunnettu)

Kahdelle kummilapselleni, molemmat sisarusten lapsia. Muille en hanki mitään ja toivon, etten saa itsekään lahjoja.

En osta lahjoja kenellekään. En pidä lahjojen vaihtamisesta ollenkaan. Otan kyllä vastaan, jos joku väkisin haluaa antaa. :)

Lapsilleni tulee meiltä muutamia lahjoja, alle 18 v. kummilapsille yksi lahja, aikuisille ei lahjoja yhtään paitsi äidilleni ja anopille viemme joulukukan, yleensä laadukkaan Amarylliksen.

Minä olen oman ja mieheni suvun lahjusten antamisen lopettaja. Lopetin sen täysin typerän tavan mieheni kanssa parikymmentä vuotta sitten ja nyt kaikki paitsi siskoni on asiasta samaa mieltä ja hyvin helpottuneita. Itse Inhoan saada lahjoja. Tai jotain hyvää tykkään saada, esimerkiksi joulusinappia tai jouluinen hyvä kuivakakku, murra en yhtään mitään muuta.

Puolisolle, lapsille ja heidän puolisoilleen sekä lastenlapsille ostan lahjat. En odota vastalahjoja koska olemme huomattavasti paremmassa taloudellisessa asemassa kuin he. Joskus saamme jotain pientä ja se riittää koska ajatus on kaunis.

En osta ainuttakaan lahjaa sukulaisille.

Kuka loukkaantuu? Ei kai kukaan aikuinen loukkaannu jos ei saa lahjoja?

En pidä lahjojen saamisesta, sillä meillä on tavaraa jo ihan liikaa, olen hyvin ekologinen ihminen. Puolisollani ja minulla on läheisiä sisaruksia ja kaikilla lapsia (serkuksia eli lapsia olisi 15). Siksi olenkin sopinut läheisten aikuisten kesken (ja koko suku sopi sitten kerralla niin), että ei osteta toisille lahjoja. Kummilapsille hankitaan jotain (sekin voi olla jokin palvelu esim. konserttiretki). Omat lapset saavat toivoa jotain ja saavat sitten jonkun toiveensa (esim. pleikkapeli). Vanhemmillemme (lasteni isovanhemmille) viemme aina jotain esim. joulukukan tai syötävää tai juotavaa, samoin lastemme kummeille. Mieheni kanssa vaihdamme kyllä lahjat (saan siis itse kyllä ainakin yhden lahjan, onhan se ihan mukavaa).

Kyllä, lahjojen tulee olla vastavuoroisia ja suurinpiirtein samanarvoisia. Näin on ympäri maailman kaikissa kulttuureissa. Kai se kuuluu siis ihmisyyteen.