Miksei Sepram 30mg/vrk auta kunnolla masennukseen ja ahdistukseen??

Olen syönyt pian 2kk ko lääkettä. 30 mg:n annoksella nyt kohta kolmisen viikkoa. Mieliala on noussut, ja olo aika ajoin ihan hyväkin, mutta... esim tänään on ahdistanut. Ja yhtäkkiä myös mieliala alkoi mennä matalaksi, itkinkin jopa (mitä en ole tehnyt moniin kuukausiin). Tämä johtui siitä kun mies on ollut monta päivää jotenkin niin hermostunut ja pahantuulinen, eli se " tarttui" ikään kuin häneltä.



Elämässäni on ollut ja on, paljon vaikeita asioita. Ei ole ketään kenelle puhua. Ei ketään. Ei ystäviä.



Minua ei ole koskaan hyväksytty omana itsenäni. Toiset löytävät minusta aina virheitä, minä ärsytän muita vaikka yritän olla kaikille reilu ja mukava. Olen niin väsynyt.



Äitini ei ymmärrä minua, hänellekään en voi puhua. Viime kesänä sattui asioita jotka ahdistavat ja painavat minua. Asiat tapahtuivat läheisilleni, ei minulle, mutta koin asiat hyvin syvästi eli ne tavallaan tapahtuivat kuin minulle itselleni.



Oloa ei yhtään helpota paniikkihäiriö mikä syrjäyttää minua normaalista elämästä. En varmaan koskaan voi elää kuin normaalit ihmiset.



Olo on välillä niin kaamea - ahdistunut ja tuskainen - etten tiedä mitä tekisin. Helpottaisi kun jollekin voisi puhua. Mutta ei ole ketään. Onneksi lääke nyt kuitenkin aika paljon on helpottanut oloa mutta.. tällaisia masishetkiä kuitenkin edelleen tulee.



Eikö lääkkeilläkään saa oloa paremmaksi?



Niin ja terapiaan en jaksa enää hakeutua. Tämän paikkakunnan terapiat on nähty enkä enää jaksa hakeutua uudelleen. Edellinen meni totaalisesti mönkään aikoinaan.



Kiitos jos jaksoit lukea.