Voiko aikuisena muuttua araksi ja herkäksi?

Olen aina ollut herkkä mutta olen osannut mielestäni aika hyvin nuorempana peittää sen. Ehkä se tuli lähinnä esiin lähimpien ihmisten kanssa. Olin kova huolehtimaan ja mm. parhaimmille ystäville olin aina se kuuntelija. Ulkoapäin olin kuitenkin aika hassuttelija, tämä oli ehkä rakentunut kuoreksi sen herkkyyden ympärille.

Nyt vanhemmiten kolmekymppisenä niin tuntuu, että olen aivan liian herkkä ja jopa arka. Esim. liikutun todella helposti. Ei tarvitse kuin tulla surullinen mainos tai mitä tahansa niin liikutun ja kyynelet nousee silmäkulmiin ja, jos en ala ajatella muuta niin kyyneleet alkavat vain valumaan.

Olen tullut myös jotenkin säikyksi (tai neuroottiseksi?) Saatan esim. lukea artikkelin, jossa jollakin on syttynyt leivänpaahdin palamaan, kun sinne oli jäänyt liikaa leivänmurusia. Niin tämän jälkeen voin alkaa pelkäämään, että itselläni käy samoin. Tai sen jälkeen, jos esim. samassa kaupungissa (lähellä) on tapahtunut jokin vakava rikos niin seuraavana yönä, jos kuulen outoja ääniä niin voin heti ajatella, että nyt nämä ovat tunkeutumassa omaan kotiini. En nyt mitenkään hysteerisesti pelkää ja ymmärrän, että nämä ovat vain ajatuksia, eivät oikeasti tapahtumassa. Yleensä nämä ajatukset menevät aika nopeasti ohi. Mutta silti mietin, että onko tällainen ihan normaalia. Voiko tämä olla jotakin ahdistusta?