Ulkosuomalaiset - missä asutte & millaista elämänne on?

Asun Romaniassa , jonne muutin pari vuotta sitten paikallisen, Suomessa tapaamani miehen kanssa. Elämä on sellaista ihan perusarkea kaupassa ja töissäkäymisineen, tosin vieraassa maassa asuminen aiheuttaa toki lisävaikeuksia tai ainakin lisämaustetta arkeen :D

Englannilla onneksi pärjää pääasiassa ja tulkkausapua on aina saatavilla paikallisen kanssa kun asun. Hänen avullaan olen myös päässyt paikalliseen kulttuuriin ja kieleen paremmin sisään. Opiskelen tällä hetkellä romanian kieltä töiden ohella.

Olen viihtynyt hyvin , saanut ystäviä. Täällä ei tarvitse sopia tapaamisia , edes illanistujaisia päiviä tai viikkoja etukäteen, vaan voi samana päivänä soittaa kavereille ja ne tulevat ketkä pääsevät. Suomessa harmitti välillä kun kalenterin kanssa täytyy sopia jopa lähimpien kavereiden näkemiset. Täällä eletään enemmän hetkessä, toimitaan spontaanimmin. Ihmiset ovat keskimäärin paljon sosiaalisempia ja ystävällisempiä kuin Suomessa.

Kerrostalossakin täällä asuneena huomasin että naapurit ymmärtävät elämisen äänien kuuluvan yhteisöasumiseen, eivätkä kyttää ja valita toisistaan, kuten Suomessa monesti tuntuu olevan. Vietettiin siis ihan normaalia elämää eikä metelöity ja biletetty, mutta jotenkin sellainen jatkuva pelko naapureista ja mahdollisista valituksista milloin mihinkin liittyen on poistunut.

Olen adoptoinut kulkukoiran jonka kautta tulee kävelylenkeillä sosialisoitua paikallisten koiranomistajien kanssa, myös koirattomat tulevat usein ihastelemaan koiraa ja koirat ovat tervetulleita myös moneen ravintolaan ja kahvilaan sisälle.

Toistaiseksi aion jäädä tänne, mutta eihän sitä ikinä tiedä minne tulevaisuudessa tulen päätymään...

Etäisyys Suomesta on saanut huomaamaan, kuinka hienosti meillä asiat siellä hoidetaankaan! Romania on valovuosien päässä sosiaaliturvassa ja terveydenhuollossa. Siksi varsinkin nykyään ärsyttää  lukea suomalaisten valitusta sosiaalisessa mediassa, milloin mistäkin. Paikalliset eivät valita jokaisesta pikkuasiasta, ainoastaan aiheesta. Muutenkin suhtautuminen oikeastaan kaikkeen on täällä positiivisempi, rennompi ja ystävällisempi, ihmiset auttavat ja tukevat toisiaan , kun valtio ei sitä tee.

Ilmastokin on täällä Suomea mukavampi, vaikka ihan kunnon talvi tännekin tulee, mutta se kestää Suomen vastaavaa vähemmän, ja päivänvaloa on useampi tunti enemmän päivittäin. Myöskään loskakelit eivät ole Suomen mittakaavassa, Kesät ovat pitkiä ja kuumia.

Asun Karpaattien vuoriston kupeessa , aivan keskustassa viehättävässä vanhassakaupungissa. Pääsen silti täältä käden käänteessä vuoristoon patikoimaan tai telttaretkelle. Kaikki tarvittava löytyy täältä, kaupat ja harrastusmahdollisuudet vaikkei tämä mikään metropoli olekaan. Vasten yleisiä suomalaisten uskomuksia, paljon turvallisempaa täällä myös on, kuin vaikka Helsingissä. Yhtään vaaratilannetta ei ole sattunut koko aikana, humalaisia ja narkomaaneja ei näy juuri ollenkaan. Negatiivia asioita on silti monien ihmisten köyhyys, ja kulkukoirat, joita kaikkia ei pysty auttamaan vaikka miten haluaisi. Toivoisinkin että useampi suomalainen adoptoisi täältä koiran tai ainakin auttaisi järjestöjä jotka toimivat niiden hyväksi, jo pienellä summalla pystyisi täällä tekemään paljon hyvää!