Lue keskustelun säännöt.
Koetko että elämäsi kulkee jotain tietä/polkua?
11.11.2018 |
Rupes kiinnostamaan. Kokeeko kristityt helpommin elävänsä jotain tietä pitkin kohti jotain ja ateistit ei? Mites sinulla?
Kommentit (11)
Joo kuljen kohti täystuhoa lopulta näinhän se ateisteillakin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe. Kuinka rajoittava ajatus. Ilmeisesti turvallisuushakuiset ihmiset haluavat jotain tuollaista?
Olen ateisti ja näen elämän sarjana syy-seuraus-suhteita, jotka näyttävät sattumalta joihin voin vapaalla tahdollani itse vaikuttaa. Elämä on hyvä juuri näin enkä tarvi tähän mitään ulkopuolista entiteettiä (jumalolennot) sotkemaan hyvää pössistä.
En ole ateisti vaan uskonnoton. Ja kyllä, kuljen itse jo nuorena suunnittelemaani polkua. Aina voi tulla niin sanotusti mutkia matkaan, mutta päämäärää kohden mennään kuitenkin.
Eiks ketään kiinnosta? Taidan sitten vissiin olla outo..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on matka ja muita samankaltaisia amerikkalaisia latteita teepussiaforismeja.
On tämä polku, jossa on paljon risteyksiä ja valintoja. Joskus tietää, mitä valitsee, joskus yllättyy.
En ole uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mun polku on sellanen O-muotoinen jota kierrän päivästä toiseen.
Olen agnostikko. Minua ei ole kastettu ja olen osallistunut elämänkatsomustiedon opetukseen. Elämässäni olen kokenut hyvän lapsuuden ja nuoruuden jälkeen äärimmäisen ahdistavia asioita. Tällä hetkellä toivoisinkin, että olisi olemassa jokin karma, joka toisi minulle ja läheisilleni tehdyt vääryydet hyvinä asioina takaisin.
Kyllähän jokin järki tässä kaikessa pitää olla tai muuten mä en enää ala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Koen johdatusta elämässäni. Horoskoopissani lukee, että minusta tulee tunnettu.
Näen elämän sellaisena kronologisena tarinana.