Näin päin myös! Sinä joka laihduit, muuttuiko ympäristön käytös?

Muuttui. Laihdutin isosti. Ulkonäköni muuttui niin paljon että parin vuoden jälkeen kun ollaan nähty tuttujen kanssa, eivät tunnistaneet.

Laihtuminen ja urheilu on muuttanut ulkonäköni. Olin ennen kokoa 54 nyt 34-36.

Ensinnäkin minuun suhtaudutaan erittäin paljon ystävällisemmin. Autot pysähtyvät antamaan tietä (tätä ei tapahtunut aiemmin), miehet katselevat (tätä ei tapahtunut aiemmin), miehet avaavat ovia ja hymyilevät ja katsovat samalla silmiin ja tissejä (tätä ei tapahtunut aiemmin), minua on yritetty iskeä ja on kehuttu kauniiksi ja seksikkääksi (tätä ei tapahtunut aiemmin).

Lisäksi töissä sain enemmän uskottavuutta, sain uusia projekteja vastuulleni jne.

Olin ennen näkymätön, tuntui pahalta aluksi tulla ns näkyväksi. En ollut tottunut siihen. En ollut tottunut miesten katseisiin, että silmät nuolevat vartaloani. Baarissa saa hätistellä miehiä pois (tätä ei tapahtunut ennen).

Välillä olen saanut naisilta myrsejä katseita. Ja usein juuri silloin kun itse olen ollut tyytyväinen. En tiedä mikä kumma siinä on.

Saan myös parempaa asiakaspalvelua kuin ennen, etenkin jos myyjä on mies (tätäkään ei tapahtunut ennen)

Minä laihduin 10 kiloa, ja painan nyt noin 50kg. Kyllä sen huomaa, että hoikka nainen on miesten mieleen.

Minkähän ikäisiä vastaajat on?

Keski-iän lähestyessä nainen on näkymätön vaikka painaisi 50 kg.

Olen laihduttanut paljon.

Naapurillani oli aina tapana pihalla tai kadulla kohdatessamme vi**uilla jotain painooni liittyvää, kuten käytkö SINÄ lenkillä? (vaikka tulin vastaan lenkkivaatteet päällä ja kävelysauvat kädessä !!) tai alkaa huokailla kuinka on niiiin lihonut (hoikka oikeesti) ja jotain bikineistä juttua ja muista "tietyistä" asioista :D Laihduttuani ei ole enää edes moikannut pihalla.

Ystäväni, arviolta yli 150 kiloa, on alkanut tavatessamme tuputtaa ihan tolkuttomasti ruokaa, siis ihan tauotta pitäisi syödä! Kun kerran sitten sanoin, etten enää halua olla valtavan lihava sika, kysyi ai tällainen kuin minä?

Sanoin vain, että sellainen kuin olin. Niin rankkaa, kun toinen vastaa siihen, että ihan hyvin voit vähän ottaa tätä ja tätä ja tuota ja noita muitakin. Pakko melkein jo karjaista, etten halua oksennella ja pahaa oloa itselleni, enkä varsinkaan takaisin sitä ihraa, sinusta en tiedä, kun puhun vain siis itsestäni. Nyt on sitten välit poikki, kun en suostu lihomaan takaisin.

Up