Miksi niin moni kokee normaalin välittämisen ahdistavaksi?

Millaisen normaalin välittämisen? Parisuhteessa vai muuten?

Vierailija kirjoitti:

Millaisen normaalin välittämisen? Parisuhteessa vai muuten?

Parisuhteessa ja kavereitten kesken.

Kaikilla on oma mittapuu siihen mikä on normaalia.

Kerro ensin sun käsitys normaalista välittämisestä niin voidaan tuo mysteeri selvittääkin.

Assemblage 23 on rustannut loistavan kipaleen siitä välittämisestä ja sen kääntöpuolesta:

Jospa sun välittäminen ei sitten kuitenkaan ole niin normaalia? Itse olen kasvanut hyvin huolehtivan ja välittävän äidin kanssa, joka sai minut vihaamaan kyseistä toimintaa. Välittämisen takana on nimittäin tarve saada kontrolloida toisen elämää, määritellä mikä on oikein ja hyvää ja johdatella siihen. Sellainen on ei-toivottua. Haluan itse määritellä miten elän. Esimerkiksi en tykkää syödä jonkun toisen valmistamaa ruokaa, vaikkapa mieheni. Koska silloin hän kontrolloi sitä mitä minä syön. Haluan syödä just sitä mitä huvittaa.

Ei tavallinen ja normaali välittäminen läheisestä mitään ahdistavaa ole, ellei pyritä jotenkin määräilemään tai tuputtamaan omia mielipiteitä. Jokainen normiälyinen ja itsemääräämisoikeudellinen aikuinen tekee omat päätöksensä ja elää valitsemallaan tavalla. Jos joku ei halua sitä uskoa, vaan jankuttaa vastaan ja pyrkii kontrolloimaan, on se tietenkin  ahdistavaa. Ja yleensä sitä sitten selitellään loukkaantuneena, kuinka "Ihan omaksi parhaaksesihan minä" jne...

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on oma mittapuu siihen mikä on normaalia.

Jep. Yhdelle normaali välittäminen on toiselle välinpitämättömyyttä ja kolmannelle puolestaan rajattomuutta. Itse olen törmännyt enemmän ihmisiin, jotka mielestäni osoittavat välittämistään aika tungettelevalla ja holhoavalla tavalla. Monet heistä ovat taas pitäneet minua kylmänä ja kontaktivammaisena, kun en osoita välittämistäni voivottelemalla ja vatvomalla jatkuvasti negatiivisia aiheita.