Ovatko nuoret naiset oikeasti energisempiä?

Jos kaikki nuoret naiset ovat juuri juoksemassa maratonia niin voisivat edes nuorten energisyyttä ihailevat miehet vastata...

En ole. Oon aivan äärettömän väsynyt ja laiska. Ei ikinä energiaa edes lähteä lenkille tai kauppaan.

N19

Väsyneisyys paistaa läpi jo aloituksestasi.

Minä olen tullut vuosien mittaan energisemmäksi, en enää käytä aikaa sillä tavalla lorvimiseen kuin nuorena naisena. En toki ole vielä vanha vaan kohta keski-ikäinen. 

No eivät ainakaan oman kokemukseni mukaan ole. Melkeinopä päinvastoin. 

Jos mietin itseäni, niin nuorempana hajotin jaksamistani kaikenlaiseen huvitteluun paljon enemmän. Nyt priorisoin enemmän tekemistä, josta on hyötyä kunnolle, perheelle tai ammatille. Ehdin paljon enemmän.

Kun vertaan teini-ikäisiin lapsiini (joista yksi on 18-vuotias tyttö), niin  heillä aikaa tärvääntyy todella paljon vaikkapa netissä notkumiseen ja youtuben tuijotteluun ja pelaamiseen. Tekemiseen, jonka itse tulkitsenä lähinnä ajan kuluttamiseksi. Toki tämä on jokaisen oman priorisoinnin asia, mutta näin...

Viikonloppuna esimerkiksi minä kävin kaupungissa elokuvissa, kolmasti kaupassa, kerran postissa. Tein viikkosiivon, laitoin kahdesti ruokaa alusta alkaen. Luin pari tuntia ranskan läksyjä, katsoin televisiosta pari sarjaa. Luin romaanin loppuun. Pesin kuusi koneellista pyykkiä, silitin vuoren pyykkiä. Luin lehtiä. 

Tytär katsoi nettiä ja Netflixistä yhden sarjan jaksoja. Söi valmista ruokaa, kävi kaupassa kahdesti. Kävi saunassa. Nukkui paljon.

En minä sillä, että olisi väärin rentoutua vapaa-viikonloppuna. Hyvähän se on! Mutta jos miettii, mitä eri asioita saa aikaiseksi, niin eihän tuo kauhean energistä ole...

Vierailija kirjoitti:

Väsyneisyys paistaa läpi jo aloituksestasi.

Miten se väsymys ilmenee? Ihan käytännössä ja konkreettisesti?

Uskon että keski-ikäiset ovat väsyneempiä koska on niin hemmetisti hommaa ja vastuita. Työssä aletaan olemaan esimiesasemassa, on lapset, aivan liian iso koti ja aivan liian iso piha, tavaran hallinnointiin tärvääntyy järjettömästi aikaa. Nuoret naiset, vinkki täältä keski-iästä: minimalismi. Kaikessa.

Kunto ja sairaudet vaikuttavat. Mulla on ollut selkä paskana 30v. lähtien.

37v. alkoi pahenemaan. Muutaman vuoden ajan töissä oleminen on ollut helvettiä. Selkä jäykistynyt ja krooniset kivut.

N48

Vierailija kirjoitti:

No eivät ainakaan oman kokemukseni mukaan ole. Melkeinopä päinvastoin. 

Jos mietin itseäni, niin nuorempana hajotin jaksamistani kaikenlaiseen huvitteluun paljon enemmän. Nyt priorisoin enemmän tekemistä, josta on hyötyä kunnolle, perheelle tai ammatille. Ehdin paljon enemmän.

Kun vertaan teini-ikäisiin lapsiini (joista yksi on 18-vuotias tyttö), niin  heillä aikaa tärvääntyy todella paljon vaikkapa netissä notkumiseen ja youtuben tuijotteluun ja pelaamiseen. Tekemiseen, jonka itse tulkitsenä lähinnä ajan kuluttamiseksi. Toki tämä on jokaisen oman priorisoinnin asia, mutta näin...

Viikonloppuna esimerkiksi minä kävin kaupungissa elokuvissa, kolmasti kaupassa, kerran postissa. Tein viikkosiivon, laitoin kahdesti ruokaa alusta alkaen. Luin pari tuntia ranskan läksyjä, katsoin televisiosta pari sarjaa. Luin romaanin loppuun. Pesin kuusi koneellista pyykkiä, silitin vuoren pyykkiä. Luin lehtiä. 

Tytär katsoi nettiä ja Netflixistä yhden sarjan jaksoja. Söi valmista ruokaa, kävi kaupassa kahdesti. Kävi saunassa. Nukkui paljon.

En minä sillä, että olisi väärin rentoutua vapaa-viikonloppuna. Hyvähän se on! Mutta jos miettii, mitä eri asioita saa aikaiseksi, niin eihän tuo kauhean energistä ole...

Tää on niin totta. Tytär 18 v notkuu netissä, katsoo Netflixiä päivät pitkät, eikä koulunkäynnin lisäksi tee mitään, mikäli satunnaista shoppailukierrosta ei lasketa. Itse olen aina ollut aktiivinen. Harrastan, käyn töissä, pyöritän huushollin, kuntoilen, teen käsitöitä jne jne.

Itselläni oli ainakin paljon enemmän energiaa parikymppisenä kuin nyt 15 v myöhemmin.

En mä ainakaan oo. 22 vuotta takana ja oon aivan järkyttävän poikki kokoajan. Baarireissut jää välistä kun ei vaan jaksa. Monesti nukun vain koulun jälkeen. Muuta en jaksa. Hyvä kun syödä jaksaa.

Että joo. En mä usko että meillä on sen enempää energiaa. Monilla nuorilla vaan on enemmän aikaa vaikkapa levolle

Juu eivät ole. Nyt hoidan nelihenkisen perheen ja kodin, teen vaativaa asiantuntijatyötä epäsäännöllisenä vuorotyönä, opiskelen ja hoidan kahta luottamustehtävää.

Nuorempana jaksoin raahautua töihin ja sieltä kotiin.

Totta kait on. Ihminen on parhaimmillaan 20-25-vuoden iässä, jonka jälkeen liikkeet hidastuvat, kroppa vaatii ylläpitoa ja tapahtuu muutoa ja mitä vanhemmaksi tullaa, ikä tuo monia muutoksis ja sairauksia ja valmistutaan kohti vanhuutta, unen ja levon määrä lisääntyy jne.

Parikymppinen voi olla vaikka kuukauden vuoteen omana, mutta nelikymppiselle se voi olla katastrofi ja vaatii kuntoutusta.

Jos energisuudella tarkoitat miten ihminen käyttää aikaansa ja saa tuloksia, se ei aina ole ikäsidonnainen, vaan usein persoollisuuteen ja mielenkiintoon sidottu ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat eri ikäkausilla.

Itsestäni on ainakin iän myötä tullut aikaansaavampi, energisyydestä en tiedä?

Mutta siinä missä tosiaan ikävuosina 15-30 koulun/opiskelujen/töiden lisäksi vapaa-aikana lähinnä notkuin kavereiden kanssa, luin tai katsoin töllöä tai olin netissä, ja koin tehneeni hirmuisen urakan vaikkapa siivotessani kodin ja pestessäni lattiat (sen jälkeen ei muka enää olisi voinut tehdä mitään muuta koko päivänä) ja kuntoiluinnostukset päättyivät aina parin viikon päästä, tai aloitetut käsityöt jäivät aina puolitiehen...

...niin nykyään (37 v.) saan tehtyä enemmän ja loppuun asti. Itsekuri/"hallinta" ja pitkäjänteisyys on parempi. En nykyäänkään suorita päiviäni aamusta iltaan, mutta olen aikuistunut ja haluan/tajuan/pystyn käyttämään aikani paremmin. Ja kuntoilenkin säännöllisesti, vaikkei aina huvita salille lähteä, lähden silti koska TIEDÄN sen olevan järkevää ja hyväksi minulle pitkällä tähtäimellä. Kotiani siivoan useammin, ei se enää koskaan pääse räjähtämään sellaiseksi lääväksi kuin nuorempana.

Eli, ei ehkä energisyys ole lisääntynyt, mutta järkevyys. Asioita tekee, vaikkei ehkä "niin huvittaisikaan just sillä hetkellä", koska tajuaa sen seuraukset pidemmällä aikavälillä.

Vierailija kirjoitti:

Totta kait on. Ihminen on parhaimmillaan 20-25-vuoden iässä, jonka jälkeen liikkeet hidastuvat, kroppa vaatii ylläpitoa ja tapahtuu muutoa ja mitä vanhemmaksi tullaa, ikä tuo monia muutoksis ja sairauksia ja valmistutaan kohti vanhuutta, unen ja levon määrä lisääntyy jne.

Parikymppinen voi olla vaikka kuukauden vuoteen omana, mutta nelikymppiselle se voi olla katastrofi ja vaatii kuntoutusta.

Jos energisuudella tarkoitat miten ihminen käyttää aikaansa ja saa tuloksia, se ei aina ole ikäsidonnainen, vaan usein persoollisuuteen ja mielenkiintoon sidottu ja mielenkiinnon kohteet vaihtelevat eri ikäkausilla.

Toisaalta se priorisointi voi juurikin olla asia, joka syö energiaa. Bilettäminen esimerkiksi. Ja kun ikää alkaa karttua, priorisoi tarkemmin ja saa sen avulla enemmän aikaan.

Lisäksi ei vaan ANNA itselleen lupaa löysäillä. Notkua koko päivää yöpuvussa sohvalla.

Sitä paitsi ei keski-ikäisellä vielä ole noita mainitsemiasi jaksamisongelmia. Jollain seitsemänkymppisellä alkaa olla kremppaa, mutta 40-50-vuotiashan on hyvässä kunnossa, keskimäärin! Nukkuu, syö ja liikkuu terveellisemmin kuin parikymppiset keskimäärin.

Olin kyllä nuorena jaksavampi. Ei ollut ylipainoa ja nivelet kunnossa. Kävin töissä, opiskelin, saleilin ja lenkkeilin 5 kertaa viikossa. Viikonloput urheilin, tapasin ystäviä, siivosin, pyykkäsin, tein isot satsit ruokaa viikolle ja luin läksyjä. Nyt nelikymppisenä käyn kerran päivässä 15min kävelemässä ja kotityöt ja työt tuntuvat vastenmielisiltä. Vapaalla vain makaan ja katson sarjoja. Tai juon viiniä yksin, kun en jaksa tavata ketään.

Olin nuorena kunnianhimoisempi ja mukana kaikessa. Biletin monta kertaa viikossa. Toisaalta en saanut niin paljon aikaan kuin vanhempana saisin sillä panostuksella. Joku vanhempi yritti antaa neuvoa, että älö hajota itseästi moniin juttuihin vaan keskity tärkeimpiin, mutta en uskonut.

Nyt viisikympousenä osaan priorisoida tosi tehokkassti ja keskityn oleelliseen. Toisaalta swllaista sisäistä saavuttamisen paloa ei enää ole kovin paljon, vaan nautin enemmän ihan tavallisesta arjesta. Myös elintapani ovat terveellisemmät ja säännöllisemmät. Fyysisesti olen paljon paremmassa kunnossa kuin nuorena, kun kuntoilu on korvannut sosiaalisen elämän ja biletyksen, enkä enää juo yhtään alkoholia.

Vierailija kirjoitti:

Tai juon viiniä

Hyi hemmetti.