Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen työkaverin suhteen? Mielipiteitä
28.10.2018 |
Jo pari kuukautta tulin hyvin toimeen uudehkon työkaverin kanssa, mut nyt tuntuu, että maku menny hänestä, vai mitä mieltä olette, kun
Muutama viikko sitten alkuviikosta eräänä iltapäivänä iloisesti totesin, että "sehän on jo melkein perjantai!"
Ja työkaveri tähän naurahtaa ja sanoo, että se on aika hyvin jos täs vaiheessa tuntuu jo siltä.
Mut sit se tarttu tohon juttuun kiinni ja seuraavana perjantaina sit sano, että "noh, nyt se on sit perjantai"
Seuraavana maanantai aamuna nasevasti virne päällä "noh, se on taas melkein-perjantai..."
Nyt sit taas keskiviikkona jutellessamme sanoi "ai onks nyt taas se... Eiku mikäs päivä se oli kun sä sanoit sen, et on melkein perjantai..?"
Ja sit nyt sit eilen heti aamulla ekana tulee mun luo ja sanoo virnuillen "noh, oispa vasta-maanantai".
Mikä tota tyyppiä vaivaa, vai enkö vaan ymmärrä hänen huumoriaan?
Seuraavaks täytyy sanoa, että on jo kulunut läppä, ei naurata enää. Jos tajuais lopettaa.
Mut voiko kaikki olla vaan ylireagointia, koska mua on niin paljon kiusattu elämäni aikana, niin tommoset jutut on vaikeita mulle.
Ku ois se vähä kummallista, jos ensin ollaan pitkään oltu hyvää pataa ja sit toinen haluaakin vaan pahaa. Mut mistäs ihmisistä ikinä tietääkään?
Kommentit (18)
Vaikuttaa sosiaalisesti kömpelöltä. Tämä sinun sutkautus nyt jotenkin hänen mielestään yhdistää teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissä on just tuollaista. Siksi en puhu työkavereille muusta kuin työasioista, muista puheenaiheista minulle täytyisi maksaa lisää palkkaa tai antaa oikeus palkata mieleisiäni henkilöitä. Jostain lounaastakin muut puhuvat keskenään noin kaksi tuntia päivittäin. Ihan sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Mene vain vitsiin mukaan ja naura päälle.
Niin aionkin ja oon tehnyt. Koska jutellaan aina sit joku 30 min päivässä kaikesta ja vålilä henk koht asioistakin.
Nää fiilikset on tullu ennenki toisten ihan hyvin tyyppien kohalla.
Miten toi dissaamisen trauma voikaan olla niin syvällä; kai se on joku tunnelukko.
Mut en mä voi aina sit sanoa ilkeästi "yhtäkkiä" takaisin ja näin ollen trauman takia ajaa aina jokaisen ihmisen pois mun luota "pikkujutun" takia.
... pitäisin tuota vitsinä vaikka se rupeiskin ärsyttämään. Kyllä minäkin heitän vastaavaa läppää tai rankempaa niiden kanssa joiden kanssa olen jo hyvässä väleissä. Sitä heittää sitä läppää niin kauan kun se vielä naurattaa ja vaihtaa levyä kun se on kulunut...
Vierailija kirjoitti:
Töissä on just tuollaista. Siksi en puhu työkavereille muusta kuin työasioista, muista puheenaiheista minulle täytyisi maksaa lisää palkkaa tai antaa oikeus palkata mieleisiäni henkilöitä. Jostain lounaastakin muut puhuvat keskenään noin kaksi tuntia päivittäin. Ihan sairasta.
Oishan se vaihtoehto olla sit puhumatta kelleen mitään, mutta en halua muuttua sulkeutuneeksi edes töissä.
Koska yleensä pidän jutuista ja ihmisistä, mutta noi tietyt jutut on vaikeita itelle ymmärtää, johtuen vaikeudesta luottaa ihmisten vilpittömyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikella sää päästäsi vaivaat, ap.
Reippaasti vaan toteat, että aina me ollaan niin positiivisia, vaikka on vasta maanantai.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikella sää päästäsi vaivaat, ap.
Ne on ne tunnelukot!! T. Ap
Mut kiitos teille vastanneille, uskon, että hän ei mitään pahaa halua ja pitää mua niin hyvänä kaverina, että uskaltaa heittää läppää.
Eihän hän musta voi tietää mun todellisia tunteita ja historiaa yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis noin pahasti pahotat mieltä yhestä lauseesta... se on vaan vitsi. Huonoa huumoria ehkä, mutta kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Ei tuossa ole mitään henkilökohtasta sua kohtaan, vaan uusi työkaveri yrittää vaan yhteyteen ja puheisiin kanssasi. On sitten keskinyt tuosta letkautuksestasi että tuo olisi ehkä sinun kohalla mukava ja helppo väylä huumorin kautta avata puheyhteyttä ja siitä sitten keksiä muutakin jutusteltavaa, tutustua paremmin.
Ei tartte kaikkea aina ottaa niin vakavasti ja henkilökohtasesti. Aika usein ihmisillä on töissä tuollaisia toistuvia small talk letkautuksia joilla aloittavat juttelujaan. Joku sanoo että se on melkeen perjantai, joku jaksaa päivittäin pohtia millainen oli tänään sää töihin tullessa, joku päivittelee ennen kahvitaukoa että aijai, se ois kohta kahviaa...
Vaikuttaa typerältä ihmiseltä. Ei minuakaan jaksaisi naurattaa noin pitkään noin tyhjänpäiväinen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan halua mitään pahaa, tosta on tullut jo teidän inside juttu. Eli positiivinen asia siis.
Mulla menis hermot tuollaiseen takertuvaan piilo v i t t u i l u u n. Eksäni harrasti samaa, että tarttui pieniin heittoihin ja jaksoi muistuttaa niistä kuukausia. Ensimmäinen asia mitä ohjauspuolella opin, niin älä heitä huumoria mikä ei naurata. Nää tyypit ei selkeästi ole olleet samalla kurssilla, koska huumorin on tarkoitus olla hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis noin pahasti pahotat mieltä yhestä lauseesta... se on vaan vitsi. Huonoa huumoria ehkä, mutta kyllä maailmaan puhetta mahtuu. Ei tuossa ole mitään henkilökohtasta sua kohtaan, vaan uusi työkaveri yrittää vaan yhteyteen ja puheisiin kanssasi. On sitten keskinyt tuosta letkautuksestasi että tuo olisi ehkä sinun kohalla mukava ja helppo väylä huumorin kautta avata puheyhteyttä ja siitä sitten keksiä muutakin jutusteltavaa, tutustua paremmin.
Ei tartte kaikkea aina ottaa niin vakavasti ja henkilökohtasesti. Aika usein ihmisillä on töissä tuollaisia toistuvia small talk letkautuksia joilla aloittavat juttelujaan. Joku sanoo että se on melkeen perjantai, joku jaksaa päivittäin pohtia millainen oli tänään sää töihin tullessa, joku päivittelee ennen kahvitaukoa että aijai, se ois kohta kahviaa...
En mä tiedä miten voin olla päästäni niin vialla, että tulkitsen niin herkästi, että toinen haluaakin vaan vinoilla mulle ja todellisuudessa pitää mua ihan pellenä.
En vaan voi sille mitään. Kun on koko pienen ikänsä saanu kuulla dissaamista ja nälvimistä, niin aika vaikea se on luottaa ihmisiin ja heidän huumoriinsa.
Nonni, ei varmaan kannata tälle tyypille enää puhua mitään enempää.
Mainitsin, että meen tänään uimaan ennen yhtä tärkeää juttua, niin heitti siihen nauraen, että "joo kaikki suurmestarit tekee varmaan just niin. Älä kerro sit kelleen tosta ideasta."
Et eiköhän oo aika selvä juttu, et pitää pilkkanaan mua ja mun juttuja?!
Huhhuh.
Reilu kolme kuukautta nyt menny tosta ja nyt kun viime ja tällä viikolla ollut taas jutussa enemmän hänen kanssaan, niin eiköhän jaksa muistaa taas ton perjantai homman. Siis wtf?
Taisin olla tekemisissä typerän ihmisen kanssa todellakin.
Sit lisänä vielä se, kun aiemmin syksyllä turhuatumisissani kerroin et voisin mennä postinkantajaksi, niin tällä viikolla, kun käveli vastaan niin tyypillä kauhee virne päällä ja kertoo et oli avoimissa duuneissa ollu postinkantajan paikka avoinna, et olin kuulemma heti tullu hänen mieleensä siitä.
Jotenkin vähän ahdistavaa, vai miten te kokisitte vastaavan?
Mene vain vitsiin mukaan ja naura päälle.