Pitääkö taaperoa karaista?

Vähän nyt riippuu. Totta kai pitää lohduttaa, mutta eri asia sitten jos hysterisoi jokaisesta kaatumisesta yms. tyylillä "voi ei voi ei!!! Kävikl pahasti?! Anna äiti kattoo! Voi äidin raukka, sattu varmaan pahasti??".

Lässyttäminenkin riippuu vähän, että mitä sillä taas tarkoitetaan. Jos lapselle puhuu jatkuvasti ns. vauvakieltä, niin voi haitata jo puheenoppimistakin.

No ei todellakaan tarvitse karaista, jos kaikki lapset saisivat tarpeeksi hellyyttä, huomiota ja rakkautta niin tämä maailma olisi huomattavasti onnellisempi kaikille.

Mun mummo oli sitä mieltä että vauva saa huutaa pitkiäkin aikoja, tekee hyvää keuhkoille ja oppii itsenäiseksi. Ei se vauva tuosta muuta opi kuin sen että kukaan ei välitä.

Mulla on ollut omien lasten syntymästä saakka yksi kasvatusperiaate josta en tingi ja se on että äidin syliin pääsee aina halutessaan. Mulla on kolme tasapainoista, itsenäistä ja hyvällä itsetunnolla varustettua 9-15-vuotiasta jotka voivat aina luottaa siihen että kotona hyväksytään juuri sellaisena kuin on ja huomiota saa hakemattakib.

Kyllä täytyy oppia pitämään puolensa. Se ei kuitenkaan tarkoita että pitäisi olla kusipää. Riittää että on jämäkkä, että tietää omat rajansa ja oman arvonsa.

Voit äitinä luottaa intuitioosi. Toki lasta täytyy pitää sylissä. Ei suuhun suutelua, mutta muuten voi lohduttaa ja jutella.

Äläkä päästä jotain anoppia siihen väliin neuvomaan. Lapsi juuri tuon herkkyyden ja hipsuttelun kautta löytää omat rajansa, joten suojele häntä. Karatekursseille tms ehtii sitten isompana.

Vierailija kirjoitti:

Vähän nyt riippuu. Totta kai pitää lohduttaa, mutta eri asia sitten jos hysterisoi jokaisesta kaatumisesta yms. tyylillä "voi ei voi ei!!! Kävikl pahasti?! Anna äiti kattoo! Voi äidin raukka, sattu varmaan pahasti??".

Lässyttäminenkin riippuu vähän, että mitä sillä taas tarkoitetaan. Jos lapselle puhuu jatkuvasti ns. vauvakieltä, niin voi haitata jo puheenoppimistakin.

Joo, en hysterisoi kaatumisia ym. Jos lapsi itse nousee, on ok. En puhu jatkuvasti vauvakieltä, vaan puhun lapselle muuten paljon.

Ei tarvitse eikä pidä karaista. Karaiseminen = lapsen tunteiden mitätöiminen.

Minusta ei, koska varsinkin noin pieni lapsi voi säikähtää karaisusta ja vain vetäytyä kuoreensa sen seurauksena.

Sitä paitsi jos olet tähän asti ollut hellittelevä ja lohdutteleva (mikä mielestäni on muutenkin oikein), niin sehän vasta huono asia olisi, jos yhtäkkiä muuttaisit suhtautumistasi lapseen.

Omalla äidillä oli tapana sanoa, kun lapsi loukkasi itseään: "Huomenna siinä on kovempi paikka." Lapsena olisin kaivannut jonkinlaista lohdutusta, tuo ei sitä ollut. 

Eiköhän lapset joudu karaistumaan ilman karaisuakin. Mutta liika tien silottaminen, ei ole hyvä. Mutta rakkautta, myötätuntoa, lohdutista, haleja ja pusuja ei voi antaa liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Omalla äidillä oli tapana sanoa, kun lapsi loukkasi itseään: "Huomenna siinä on kovempi paikka." Lapsena olisin kaivannut jonkinlaista lohdutusta, tuo ei sitä ollut. 

Mulla on yksi ystävä, jonka olen tuntenut ihan pienestä asti. Hän muistaa aina, kun kerran meillä leikkiessään hän satutti itsensä ja mun isä otti hänet syliin ja lohdutti. Kuulemma hänen vanhempansa eivät koskaan tehneet niin.

Tätä karaisemista on toitotettu vastasyntyneestä asti, itkuun ei saisi vastata ym. Lapsi pitäisi laittaa päiväkotiin 9 kk lähtien, että reipastuu ja oppii irti äidistä.

Raivostuttaa tällaiset ihmiset.

ap

Näiden karaisijoiden lapsilla on puheenviivästymää, kehityksen viivästymää ja ylivilkkautta. Taaperot hyvin väkivaltaisia. Omani ei lyö.

ap

Up