Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusperhe, viikonlopputapaamiset
21.10.2018 |
Miten uusperheet, jossa osa lapsista on paikalla vain joka toinen viikonloppu, olette onnistuneet "perheytymään" niin että kaikki tuntevat olevansa samaa perhettä? Vai oletteko onnistuneet? Meidän perheessä minusta tuntuu että miehen lapsi on lopulta kuitenkin eri perhettä, hän elää suuren osan elämästään äitinsä kanssa ja hänen tapansa, arvonsa jne ovat pitkälti sieltä äitinsä luota, jossa eletään melko erilaista elämää kuin meillä. Eli käytännössä tuntuu siltä että hän on kylässä, ei osa perhettä. Vinkkejä siis kaipaan miten tästä pääsisi eteenpäin.
Kommentit (10)
Ette perheydy koskaan, koska olette eri perheitä. Turha edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on hyvin asiat. Miehen lapsi asuu 2km päässä ja tulee ja menee niinku parhaaksi näkee. Molemmilla on yksi lapsi ja pojat on samanikäisiäkin vielä. Kun tavattiin niin olivat 10 ja nyt ovat 14v. Ovat kuin paita ja perse. Viettävät melkein kaiken aikansa yhdessä ja minun lapseni välillä heidän luona yökylässä. Mies ja hänen exä on hyvissä väleissä ja samalla olen itsekin tutustunut häneen, niin että ollaan käyty lenkkeilemässä ja vietetty aikaa muutenkin.
Mikä se sellainen perhe on, jossa ollaan vain joka toinen viikonloppu? Eihän se ole mikään perhe.
Meillä lapset kieltäytyi 12v iässä menemästä isälleen, koska siellä he olivat osa perhettä eli lauantaina siivottiin koko porukalla ja sunnuntaina menivät hoitamaan äitipuolen mummoa eli sielläkin siivottiin. Perusteluna oli, että kun me olemme perhe, niin ketään ei kohdella eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se sellainen perhe on, jossa ollaan vain joka toinen viikonloppu? Eihän se ole mikään perhe.
Minulle isovanhemmat olivat aikoinaan osa perhettä, vaikka näin heitä vain parin kuukauden välein. Kesäisin sitten enemmän. Ei se aika vaan aito välittäminen ja tiivis yhteydenpito. Yhteiset "meidän" jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa lukea tutkimus erolapsista (7-15 v). Heidän perhe on edelleen biologiset vanhemmat ja biologinen sisko ja oma lemmikki. Muut ihmiset esim isän puoliso jätetään yleensä kokonaan mainitsematta. Kaveriksi voi tulla noissa kuvioissa mutta perhe on mahdollinen vain esim jos lapsi on kokoaikaisesti äidin ja äidin puolison kanssa asuva eikä tapaa isäänsä ja jos uusi ihminen on tullut jo pikkulapsivaiheessa mukaan. Pääsääntöisesti näin.
Ei tämä mikään perhe ole. Tämä on parisuhde, jossa on sateellitteja, joita myös lapsiksi kutsutaan.
Miehen lapset eivät kuulu minun perheeseeni, enkä minä kuulu heidän perheeseensä. Lapset itsekin sanovansa tulevansa isän luo yökylään. Kaupassa sanovat Teillä on tällänen, ei siis Meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on vähä tämmönen "veri ratkaisee" -kulttuuri. Ei oikeen osata lähentyä sillälailla muiden ku biologisten lähisukulaisten kanssa ja ehkä romanttisen kumppanin kanssa.
Ollaan kylmä kansa niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Alue: Aihe vapaa
Tutulta kuulostaa. Mieheni lapsi ei vaikuta sopeutuvan perheeseemme, vaikka isänsä on huolehtiva ja ihana, minä yritän parhaani mukaan luovia taustalla pysymisen ja toisaalta mukavan ilmapiirin luomisen välillä. Minun lapseni rakastavat mieheni tytärtä ja lapset viihtyvät hyvin yhdessä. Näin oli alusta asti. Miehen lapsi silti käyttäytyy kuin olisi vieraana.