Aion lähteä yksin maailmalle ilman lasta, ilman KETÄÄN...

...tietäen, että on paljon vaikeampiakin tilanteita ja monien mielestä höpisen ja valitan turhaan, mutta subjektiivinen kokemukseni on se, että minulla on (lakisääteinen ;) ) oikeus häipyä tammikuussa viikoksi superhalvalla kaukaiseen, mutta tuttuun kaupunkiin off season- aikana, rauhoittua, kirjoittaa, kuljeskella vailla päämäärää, OLLA YKSIN VAILLA MITÄÄN VELVOITTEITA MIHINKÄÄN SUUNTAAN.

-
Anteeksi HUUTO, mutta mua nyt vähän huudattaa.

_

Tunnen kaupungin, koska olen asunut siellä, joten minun ei tarvitse syöksähdellä nähtävyyksien perässä.

Satoi tai paistoi, rakastan tuota kaupunkia.

Saisin olla ihan rauhassa...

Olenko itsekäs paskiainen?

Olen koko ajan yksin vastuussa yhdestä lapsestani.

Olen suurelta osin vastuussa lähes kaikesta töissä.

Olen osani tietysti valinnut (vaikean kautta) äitinä ja olen kiitollinen lapsestani.

-

Olen jo vuosia miettinyt sitä, että pääsisin matkustamaan jonnekin YKSIN kirjoittamaan kaiken ulos, matkustamaan itseeni.

Kyse ei ole mistään kirjailijahaaveesta, vaan päiväkirjasta, jota en pysty arki- ja kotiolosuhteissa kirjoittamaan, vaikka kuinka yrittäisin.