Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin vaikeaa löytää omapaikkansa työelämässä?
10.10.2018 |
Aloitin pari kuukautta sitten uudessa työssä ja huomaan samoja ongelmia, mitä parissa muussa aikaisemmassa: jätetään ulkopuolelle, ei mitään luottoa osaamiseen (en kuvittele osaavani HETI kaikkea, mutta kokemusta alalla on jo vuosia), ei oteta mukaan keskusteluun, ei haluta tutustua tai kuulla mitä minulla on sanottavaa.
Ahdistaa. En ole etsimässä sydänystäviä, mutta ihan normaalia tiimihenkeä. En tiedä miksi se on niin vaikeaa minulle. Tänäänkin töissä otin osaa johonkin keskusteluun, ja ihmiset kääntää katseen pois, eikä vastaa.
Millaisille ihmisille teette noin? Onko minussa jotain vikaa?
Olin pari vuotta edellisessä työssäni ja heti ensimmäisenä päivä "jätettiin" yksin, ei ikinä kyselty kuulumisia, tai puhuttu työasioista. Tässä työssä on aivan sama meininki. Vähätellään, eikä anneta töitä.
Muistan, kun olin 6 vuotta ns. duunariduunissa ja meillä oli aina niin hyvä henki ja välitettiin toisistamme.
Olenko vain väärässä paikassa, vai onko se tälläistä joka paikassa? Olenko vain niin huono työssäni tai ihmisenä, ettei haluta luottaa tai edes yrittää tutustua?
Kommentit (2)
Eimuuta kuin roikut vaan mukana. Jossain varsinkin naisvaltaisilla aloilla on ihme pelko että joku vie ne omat työt 😁. Se varsinkin kun se uusi tekee asiat vähän eri tavalla, vaikkakin helpommin on rankka paikka varsinkin vanhemmille työntekijöille.
Hymyilet, olet ystävällinen, teet työsi ja paskat nakkaat mitä muut ajattelee. Kyllä ne huomaa lopulta ettet ole alistettavissa ja sieltä alkaa niitä hyviä tyyppejä kertymään ympärille. Mulla on nyt muutama kuukausi uudessa työyhteisössä, näkyy välillä joku yrittävän jotain ulkopuolisuutta viritellä, en vain anna sen hetkauttaa puoleen tai toiseen.
Tsemppiä, älä luovuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut ihmiset liikaa ajattelevat mitä muut ajattelee heistä. Mitä sillä on väliä, ei kaikki halua kaikkien kanssa olla tekemisissä. Itse ainakin nautin kun saan tehdä omassa rauhassa töitä välittämättä kenestäkään muusta, ei aina tarvitse olla mukava.