Olen kateellinen varakkaalle ystävälleni

Ota se positiivisena ja tervehenkisenä sparrauksena. Itse teen niin kun olen kauniimman, älykkäämmän, menestyneemmän, onnekkaamman tms ystävän seurassa. Iloitsen hänen onnestaan ja samalla otan oppia ja inspistä.

Varakkuus on vain pintaa. Entä jos pinnan alla onkin vain kuminaa (ei siis maustetta)?

Vierailija kirjoitti:

Varakkuus on vain pintaa. Entä jos pinnan alla onkin vain kuminaa (ei siis maustetta)?

Eli kaikista pahinta on siis se, että onnellinen, kaunis, menestyvä, onnekas ja ystävällinen ihminen on vielä varakas? Eli ainoa tapa millä helpottaa itseään, on ajatella että no, kyllä sillä menee varmaan kuitenkin jossain huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Varakkuus on vain pintaa. Entä jos pinnan alla onkin vain kuminaa (ei siis maustetta)?

Just tän tyyppinen negatiivinen ajattelu on rasittavaa.

Hajoaisiko sun psyyke täysin jos sikarikas henkilö onkin lisäksi hyvä tyyppi ja reilu kaveri?

Kateus on tunne, jota pitää työstää. Toisaalta se on vain tunne eli ei sitä tarvitse pelätä, jos se ei johda vaikka toisen väheksymiseen yms

Olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta olen myös opiskellut ja luonut oman urani. Olen varakas myös omasta takaa tehden paljon töitä sen eteen. Ikävää, että mulle ollaan kateellisia siitä eikä iloita omasta menestymisestäni. Toisaalta läheiset ystäväni ovat aidosti iloisia puolestani, ainakin olen kokenut niin. 

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta olen myös opiskellut ja luonut oman urani. Olen varakas myös omasta takaa tehden paljon töitä sen eteen. Ikävää, että mulle ollaan kateellisia siitä eikä iloita omasta menestymisestäni. Toisaalta läheiset ystäväni ovat aidosti iloisia puolestani, ainakin olen kokenut niin. 

Luulen, että enemmän kateutta herättää se peritty varallisuus. Varsinaisella työn teolla ei Suomessa kyllä kukaan rikastu, en ole koskaan ymmärtänyt, miksi esim. lääkärien, lakimiesten ja DI:en palkkoja aina kadehditaan. Suhteessa koulutus (menetetyt tulot), kova työskentely ja progressiivinen verotus tuloihin takaavat kyllä, ettei aihetta kadehtimiseen ole

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta olen myös opiskellut ja luonut oman urani. Olen varakas myös omasta takaa tehden paljon töitä sen eteen. Ikävää, että mulle ollaan kateellisia siitä eikä iloita omasta menestymisestäni. Toisaalta läheiset ystäväni ovat aidosti iloisia puolestani, ainakin olen kokenut niin. 

Mitä tarkoitat sillä, että toinen iloitsee rahoistasi? Minusta tämä kuulostaa vähän jännältä ja olisi kiva kuulla tästä enemmän ajatuksia?

Tuossa käy helposti niin, (vaikka et omasta mielestäsi mitään ulospäin näytäkään nyt) et kun sun ystävä avautuu sulle huolistaan, niin sinä tuhahtelet (vähintään mielessäsi), että eihän tuo nyt mitään... Miten kehtaakin valittaa!

Yllättävän moni Suomessa ajattelee, että raha on hyvin merkittävässä asemassa onnellisuuden saavuttamisessa, että monet murheet on pois ostettavissa tuosta noin vaan.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kun esim mielenterveys katoaa tai mieliala humahtaa pohjiin, niin rahalla ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta olen myös opiskellut ja luonut oman urani. Olen varakas myös omasta takaa tehden paljon töitä sen eteen. Ikävää, että mulle ollaan kateellisia siitä eikä iloita omasta menestymisestäni. Toisaalta läheiset ystäväni ovat aidosti iloisia puolestani, ainakin olen kokenut niin. 

Mitä tarkoitat sillä, että toinen iloitsee rahoistasi? Minusta tämä kuulostaa vähän jännältä ja olisi kiva kuulla tästä enemmän ajatuksia?

Tahallaan väärinymmärtäjä liikkeellä?

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta olen myös opiskellut ja luonut oman urani. Olen varakas myös omasta takaa tehden paljon töitä sen eteen. Ikävää, että mulle ollaan kateellisia siitä eikä iloita omasta menestymisestäni. Toisaalta läheiset ystäväni ovat aidosti iloisia puolestani, ainakin olen kokenut niin. 

Luulen, että enemmän kateutta herättää se peritty varallisuus. Varsinaisella työn teolla ei Suomessa kyllä kukaan rikastu, en ole koskaan ymmärtänyt, miksi esim. lääkärien, lakimiesten ja DI:en palkkoja aina kadehditaan. Suhteessa koulutus (menetetyt tulot), kova työskentely ja progressiivinen verotus tuloihin takaavat kyllä, ettei aihetta kadehtimiseen ole

Tämä on niin totta. On innostavaa kun joku on omillaan menestynyt ja se piristää myös itseä. Perityt jutut ovat siitä tylsiä kun niihin ei kukaan voi vaikuttaa. Ja on tosi harmi, että Suomessa ei ole enemmän mahdollisuuksia vaurastua ihan omilla kyvyillään kun palkat ovat niin huonoja ja verotus kovaa.

Minä selviän kateudesta niin, että mietin, mitä kivaa minulla itselläni on. Täysin vertailematta näihin muihin, en ajattele heidän olemisiaan ja tekemisiään ollenkaan, vaan keskityn ihan siihen kuinka hyvin mun omat asiani onkaan. Koska onhan ne hyvin.

Ja kun on omat asiat hyvin, voi iloita siitäkin, että jonkun toisen asiat on hyvin. Ja ehkä tuo ylläkirjoittanut tarkoitti sitä, että häne läheisillään on asiat niin hyvin, että voivat iloita toistenkin menestyksestä. Siitä tulee sellaine me-henki, kun meillä kaikilla menee hyvin

Kateus on sinällään ihan normaali tunne, ja on toki hyvä tiedostaa sen oleminen, niin sitä voi helpommin käsitellä.

Sinällään on vain hyvä, että Suomessa on rikkaita. Aika paljon he maksavat veroja ja yhteiskunta voi olla niinkin "hyvinvointiyhteiskunta" kun on, koska joka vuosi saadaan kerättyä tietty summa, joista suurimman osan tuo rikkaat (pl. veroja kiertävät).

Lopeta kitinä ja tee sellaisia valintoja että saat itsekin rahaa. Hänkin voisi olla kateellinen miljonääreille tai miljardööreille mutta sen sijaan taitaa elää elämäänsä niillä korteilla mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen erittäin varakkaasta perheestä, mutta olen myös opiskellut ja luonut oman urani. Olen varakas myös omasta takaa tehden paljon töitä sen eteen. Ikävää, että mulle ollaan kateellisia siitä eikä iloita omasta menestymisestäni. Toisaalta läheiset ystäväni ovat aidosti iloisia puolestani, ainakin olen kokenut niin. 

Luulen, että enemmän kateutta herättää se peritty varallisuus. Varsinaisella työn teolla ei Suomessa kyllä kukaan rikastu, en ole koskaan ymmärtänyt, miksi esim. lääkärien, lakimiesten ja DI:en palkkoja aina kadehditaan. Suhteessa koulutus (menetetyt tulot), kova työskentely ja progressiivinen verotus tuloihin takaavat kyllä, ettei aihetta kadehtimiseen ole

Pitää sijoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Lopeta kitinä ja tee sellaisia valintoja että saat itsekin rahaa. Hänkin voisi olla kateellinen miljonääreille tai miljardööreille mutta sen sijaan taitaa elää elämäänsä niillä korteilla mitä on.

Kummallisia neuvoja täältä tulee. ''Lopeta kitinä'' sopii varmaan sellaisille ihmiselle, jotka eivät halua käsitellä tunteitaan, oppia ja kehittyä. Pieniä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Tuossa käy helposti niin, (vaikka et omasta mielestäsi mitään ulospäin näytäkään nyt) et kun sun ystävä avautuu sulle huolistaan, niin sinä tuhahtelet (vähintään mielessäsi), että eihän tuo nyt mitään... Miten kehtaakin valittaa!

Yllättävän moni Suomessa ajattelee, että raha on hyvin merkittävässä asemassa onnellisuuden saavuttamisessa, että monet murheet on pois ostettavissa tuosta noin vaan.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kun esim mielenterveys katoaa tai mieliala humahtaa pohjiin, niin rahalla ei ole mitään merkitystä.

Masentuneenakin rahalla voi ostaa monet murheet pois. Ei tarvitse tapella kelan kanssa, voi mennä hyvälle psykiatrille kirjoituttamaan B-lausunnon, voi käydä yksityisillä terapioissa, ei tarvitse murehtia toimeentulosta sängyn pohjalla, voi tilata ruokaa, kun ei pysty lähtemään kauppaan tai kun ei jaksa ruokaa valmistaa, voi palkata siivousapua jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa käy helposti niin, (vaikka et omasta mielestäsi mitään ulospäin näytäkään nyt) et kun sun ystävä avautuu sulle huolistaan, niin sinä tuhahtelet (vähintään mielessäsi), että eihän tuo nyt mitään... Miten kehtaakin valittaa!

Yllättävän moni Suomessa ajattelee, että raha on hyvin merkittävässä asemassa onnellisuuden saavuttamisessa, että monet murheet on pois ostettavissa tuosta noin vaan.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kun esim mielenterveys katoaa tai mieliala humahtaa pohjiin, niin rahalla ei ole mitään merkitystä.

Masentuneenakin rahalla voi ostaa monet murheet pois. Ei tarvitse tapella kelan kanssa, voi mennä hyvälle psykiatrille kirjoituttamaan B-lausunnon, voi käydä yksityisillä terapioissa, ei tarvitse murehtia toimeentulosta sängyn pohjalla, voi tilata ruokaa, kun ei pysty lähtemään kauppaan tai kun ei jaksa ruokaa valmistaa, voi palkata siivousapua jne.

No tässä se tulikin heti, tätä juuri tarkoitin! "Eihän sun masennus ole mitään verrattuna köyhän masennukseen..."

Et taida tietää mitään ko sairaudesta. Siinä ei kiinnosta paskan vertaa voitko käytännössä ostaa palveluja tai ruokaa tai miltä näytät, haiset, kuulostat. Kaikki ovat samalla viivalla kun ei ole energiaa kuitenkaan raahautua lompakolle, niin rahasta ei ole mitään hyötyä. Kaikki pyörii oman kurjan olon keskiössä, maailma kapeutuu oman navan ympärille. Ei silloin edes tajua toimia niin kuin normaalisti ihmiset toimivat.

Mieti saako kuitenkaan ihan kaikkea rahalla?

Ja jos ei niin mitä asioita, ei saa rahalla?

Voisiko olla jopa niin, et kohtuudella toimeentulevalla on jotain mitä rikas ei saa rahalla?

Ja voiko joku olla kateellinen esim. kauneudesta, lahjakkuudesta, hyvistä käytöstavoista, elämäntilanteesta jne. jne.

Omaa kateutta voi työstää paljonkin,se voi olla jopa hyvä juttu siinä mielessä että auttaa tsempaamaan itseänsä. Toki myös katkeroittaa ja syödä onnen pois omasta elämästä. Itse olen aika hengellinen ihminen eikä maallinen mammona ole ollut koskaan syy kateuteen.