Käyn mieluummin sairaanhoitajan kuin lääkärin vastaanotolla

Ei kaikki lääkärit mitään monstereita ole.

(tai sitten ne on niissä kamalissa rokotehouruissa!)

Ainoa vaan, että hoitaja ei voi määrätä lääkkeitä:/

Lääkäreilläkin pitäisi olla soveltuvuustestit.

Sairaanhoitajaksihan on soveltuvuuskokeet, missä katsotaan kuka soveltuu alalle. Onko lääkäreille?

Mulla on niin mukavat lääkärit, että käyn mielelläni vastaanotolla. Privaatissa hammaslääkärillä ja neurologilla. Sairaalassa syöpälääkärillä. Toisaalta sairaalassa neurologi on vähemmän mukava, mutta onneksi neurolla lääkäri vaihtuu usein.

Sh on kunnallisella puolella töissä mahdollisesti koko ikänsä. Lääkäri on kunnallisella puolella vain sen pakollisen ajan, oliko se puoli vuotta, ennekuin voi siirtyä yksityiselle puolelle tienaamaan.

Käyn itse mieluummin lääkärillä koska ei sairaanhoitaja kirjoita reseptejä, tee diagnooseja, määrää verikokeita... on huonoa jos aletaan siirtyä sairaanhoitajiin eikä silloin ole lääkärin tai psykiatrin vastaanottoa ja jos on niin sinne pitäisi mennä sen sairaanhoitajan kanssa eihän silloin se lääkäri saa oikeaa kuvaa potilaasta eikä muodostu hoitosuhdetta lääkärin ja potilaan välillä

Käyn mielelläni kummallakin. Täällä on sattunut kohdalleni vain mukavia tapauksia niin lääkäreissä kuin hoitajissa. Olen saanut aina apua ja hoitoa ja tarvittaessa on lähetetty kokeisiin ja tutkimuksiin sekä erikoislääkärille. Minulla on pitkäaikaissairaus. Hoitaja on tarvittaessa laittanut lääkärille jopa samana päivänä. Ennemminkin itse vähättelen oireitani ja viivyttelen hoitoon hakeutumista. 

Huonoimmat sh:t on psyk.hoitajia

Sh pyytää lääkärin paikalle kirjoittamaan reseptit, muuten tutkimukset usein samat kuin mitä lääkärikin tekee. Olen myös saanut erinomaista palvelua sairaanhoitajilta. Lääkärin palkka on moninkertainen sairaanhoitajiin verrattuna ja usein heidän tietotaitonsa on potilaan kannalta usein teoreettisempaa ja yksioikoisempaa kuin sairaanhoitajan, joka kohtaa potilaan ihmisläheisemmin ja tasaveroisemmin kuin monet lääkärit.

Sairaanhoitajien koulutus on nykyisin vaativa ja soisin heille enemmän arvostusta kuin saavat.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on avautunut mahdollisuus päästä sairaanhoitajan juttusille, hän kun oikeasti tutkii ja selvittelee, eikä ylemmyydentuntoisesti vaan vilkaise päältä.

Vein lapsen sairaanhoitajan vastaanotolle kunnalliselle ja vasta käynnin loppu puolella selvisi, että hän oli sh, ei lääkäri. Ihmettelin koko käynnin, että miten oli niin empaattinen ja huolellinen lääkäri, mittasi kuumeen ja kyseli vointia, aiempia hoitokäyntejä ja vointia yms.

Lääkärille meneminen lähinnä ärsyttää, kun tk:ssa ei niitä voisi vähempää kiinnostaa itse potilas. Hoitajan luona sama asia hoitui, mutta lapselle jäi hyvä fiilis. Kiirettä varmasti hoitajalla oli, mutta se ei näkynyt töissä.

Kunpa hoitajia ryhdyttäisiin kouluttamaan lääkäreiksi, lisääntyisi empatia lääkäreidenkin keskuudessa.

Hoitajat voi pyrkiä vapaasti lukemaan lääkäriksi kunnes suorittavat pääsykokeet kuten muutkin ja tulevat valituiksi.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vaan, että hoitaja ei voi määrätä lääkkeitä:/

Tietyin edellytyksin kyllä voi.

Minua/lapsiani hoitaneissa lääkäreissä on ollut pari sellaista, jotka ovat nuorena ensin opiskelleet sairaanhoitajaksi ennen lääkäriopintoja. Ovat erittäin huolellisia ja tarkkoja sekä ottavat potilaan kokonaisvaltaisemmin huomioon. On toki ollut muitakin hyviä lääkäreitä, mutta nämä jääneet erityisesti mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajaksihan on soveltuvuuskokeet, missä katsotaan kuka soveltuu alalle. Onko lääkäreille?

Ei ole, mutta ei sairaanhoitajat kyllä keskimäärin ole sen mukavampaa porukkaa kuin lääkäritkään. En kuulu kumpaankaan ammattikuntaan, mutta samassa työyhteisössä molempien kanssa toimineena voin näin sanoa. Sekä sairaanhoitajissa että lääkäreissä pieni osa tosi mukavia, pieni osa ilkeitä ja pahantahtoisia, suurin osa melko neutraaleja persoonia. Soveltuvuuskokeiden ongelma on se, ettei ole kehitetty mitään tieteellisesti päteväksi todettua soveltuvuusmittaria, ja se, että jos koe on haastattelupohjainen, se antaa mahdollisuuden valita opiskelijoita pärstäkertoimella. Suositaan esim. hyvännäköistä hakijaa, tuttua tai vaikkapa saman tyylistä persoonaa kuin haastattelija itse on.