Miksi sukulaisten kanssa pitää olla tekemisissä?

Miksi kuvittelet että pitäisi?

Ei tarvii olla tekemisissä, jos ei halua.

Mä en ainakaan vietä yhtään aikaa sukulaisten kanssa. Onneksi en ole facessa niin sukulaiset pysyy kaukana.

Ehkä ajatuksena on se, että pitää osata tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Itse olen kasvatettu niin, mutta sukulaisia ei ole. Heistä saa olla ihan oma itsensä 24/7. Niinpä heitin kasvattajani p*skaiset minua hyväksikäyttävät ohjeet v*ttuun ja päätin, etten ole tekemisissä kenenkään, joka loukkaa ja satuttaa minua, kanssa. Tai kenenkään, jonka kanssa ei ole kivaa.

Pska-äitini mielestä piti myös osata olla sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole kivaa. Ja miksiköhän vtussa, varsinkin kun nämä hihkuvat, että minun kanssani on kivaa, no, minulla ei olekaan teidän kanssanne, painukaaa...

Eri asia olisi, jos minulla olisi heidän kanssaan kivaa. Olinkin tekemisissä niin kauan, kuin minulla oli heidän kanssaan kivaa :)

Ystävät myös aikuistuvat ja perustetaan perheet ja kummasti kaveripiirit jo jää taa ruuhkavuosiin ja sukulaiset alkavat korostua lasten myötä noin normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kuvittelet että pitäisi?

Tosi monissa suvuissa on vielä vahvana sellainen perinne, että pitää olla. Väkisin hampaat irvessä osallistutaan kissanristiäisiin ja tungetaan kylään. Ilman muuta on sukulaisia, joiden kanssa on kiva olla siinä missä ystävienkin.

Äitiini ja hänen mieheensä laitoin juuri välit poikki. Seuraavana vuorossa mummo. Sitten ei jää kun iskä ja veli.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät myös aikuistuvat ja perustetaan perheet ja kummasti kaveripiirit jo jää taa ruuhkavuosiin ja sukulaiset alkavat korostua lasten myötä noin normaalisti.

Hölynpölyä. Ystäviä saa uusia, jos jotkut jää taakse. Ja jos ystävyys hiipuu, siihen on aina syynsä, eikä ihmissuhde ole ollut tarpeeksi antoisa. Sukulaiset alkavat korostua lasten myötä, se on totta ja se tapahtuu sen vuoksi, koska niin on tapana tehdä ja suvussa on aina niitä, jotka yrittävät väkisin pitää yllä sukulaissuhteita, riippumatta siitä onko yhdessä mukava olla vai ei. Niitä väkinäisiä tapaamisia ja juhlia. Ja sen vuoksi myös sukuriitoja. 

Vierailija kirjoitti:

Äitiini ja hänen mieheensä laitoin juuri välit poikki. Seuraavana vuorossa mummo. Sitten ei jää kun iskä ja veli.

Joskus on pakko laittaa välit poikkikin, jos sukulainen on ikävä ihminen ja sotkeentuu koko ajan toisten asioihin, tekee muuta hankalaa, juoruilee ym. Mutta useimmiten ei ole tarve laittaa välejä poikki, osa sukulaisista jää vain etäisiksi aivan kuten kuka tahansa ihminen, kenen kanssa ei synny luontevaa, ystävyyteen perustuvaa suhdetta, kemiat ja ajatukset, kiinnostuksen kohteet eivät vain kohtaa. 

Pelkän sukulaisuuden perusteella ei tarvitse kaveerata, sen kummemmin kuin muidenkaan ihmisten kanssa, ellei löydy sitä kemiaa ja kontaktipintaa. On se aika säälittävääkin, jos joku yrittää sukulaisuuden vuoski olla "ystävä", vaikkei ajatukset ja myönteiset tunteet kohtaa. Sellaisella ei taida olla oikeita ystäviä.

Ei tarvii olla. Tosi paljon vieläkin väkisin osallistutaan kaiken maailman sukulaisten kissanristiäisiin, vaikka keljuttaa mennä sinne, olla siellä ja kuunnella ihmisten juttuja, jotka eivät kiinnosta lainkaan. Kannattaa vaan rohkeasti jäädä pois. Ja ihan turha sanoa, että sitten on kohta yksin. Ystäviä saa kyllä ja ystävyys pohjautuu sitten asioihin, jotka tekevät ihmissuhteesta antoisan ja kestävän. 

Tottakai on hyvä yrittää tulla kaikkien kanssa toimeen, mutta vain sen verran kun on pakko, jos kyseessä on ihmiset, joiden kanssa ei ole rentoa ja viihtyisää olla. Sukulaisuus ja niihin liittyvät kekkerit eivät ole tuollainen pakko.

Samaa olen miettinyt. Itsellänikin on sukulaisia, joille en ole ikinä puhunut yhtään mitään. Silti ne kutsutaan omiin juhliin ja he kutsuvat heidän  juhliinsa. Omassa suvussani ei ole muutenkaan yhtään ihmistä, jonka kanssa olisin tekemisissä, jos eivät olisi sukua. Suorastaan ahdistaa koko suku! Viime kesänä olin taas yhden serkun häissä, missä ilmapiiri oli lähinnä vaivaantunut. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ajatuksena on se, että pitää osata tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Itse olen kasvatettu niin, mutta sukulaisia ei ole. Heistä saa olla ihan oma itsensä 24/7. Niinpä heitin kasvattajani p*skaiset minua hyväksikäyttävät ohjeet v*ttuun ja päätin, etten ole tekemisissä kenenkään, joka loukkaa ja satuttaa minua, kanssa. Tai kenenkään, jonka kanssa ei ole kivaa.

Pska-äitini mielestä piti myös osata olla sellaisten kanssa, joiden kanssa ei ole kivaa. Ja miksiköhän vtussa, varsinkin kun nämä hihkuvat, että minun kanssani on kivaa, no, minulla ei olekaan teidän kanssanne, painukaaa...

Eri asia olisi, jos minulla olisi heidän kanssaan kivaa. Olinkin tekemisissä niin kauan, kuin minulla oli heidän kanssaan kivaa :)

Lääkkeeeet! Ja terapiaa

Vierailija kirjoitti:

Ystävät myös aikuistuvat ja perustetaan perheet ja kummasti kaveripiirit jo jää taa ruuhkavuosiin ja sukulaiset alkavat korostua lasten myötä noin normaalisti.

Juu-uh korostuupa hyvinkin, sitten "vaaditaan" lastehoitoapua mummoloista ja ukkiloista.

EiKiinnosta kirjoitti:

Samaa olen miettinyt. Itsellänikin on sukulaisia, joille en ole ikinä puhunut yhtään mitään. Silti ne kutsutaan omiin juhliin ja he kutsuvat heidän  juhliinsa. Omassa suvussani ei ole muutenkaan yhtään ihmistä, jonka kanssa olisin tekemisissä, jos eivät olisi sukua. Suorastaan ahdistaa koko suku! Viime kesänä olin taas yhden serkun häissä, missä ilmapiiri oli lähinnä vaivaantunut. 

Nuorempana tuli sukuloitua, koska oli oppinut kotoa, että niin on tapana tehdä. Kun on tullut vähän ikää, niin ei mennä edes sukulaisten juhliin, ellei kyse ole sellaisesta sukulaisesta, jonka kanssa on muutenkin jatkuvaa kanssakäymistä, aidon ja miellyttävän, antoisan ihmissuhteen pohjalta. Sellaisia on vain muutama, eivätkä ne perustu siihen, kuinka läheistä sukua on. Veljen kanssa ei ole yhteistä puhuttavaa eikä henkilökemiakaan toimi, ei toki riidoissakaan olla. Yksi serkku on läheisempi kuin sisarukset, synkkaa vain hyvin, eikä suhde siis perustukaan sukulaisuuteen. 

Suosittelen hyvinvointinne kannalta, osallistukaa vai sellaisten ihmisten juhliin, jotka ovat aitoja ystäviänne, sukulaisia tai ei. Jos joku suuttuu, ettette mene muodollisuuden ja velvollisuuden vuoksi, aina parempi, pääsette tarpeettomasta ihmissuhteesta kerralla eroon. 

Tiedän toisen ääripään tai parikin, jossa perhe ei ole tekemisissä muiden kuin vaan sukulaisten kanssa. Paljon ovatkin. Itselle olisi rasittavaa mutta tapansa kullakin ja jos ei ole syntynyt muiden kanssa vierailuja, niin kaikki yhdessäolot ovat aina sukujen kanssa.