Seksi oman miehen kanssa ahdistaa
Minua on alkanut ahdistaa seksi puolisoni kanssa. Ajatus, että hän ajattelee minua seksikkäänä/seksuaalisena on alkanut ahdistaa viime aikoina niin paljon, että en pysty muuhun kuin halailuun. Oikeastaan olisin tosi iloinen, jos voitaisiin vain halailla, eikä tarvisi ajatella seksiä. Mies ei ole koskaan painostanut minua seksiin, itseasiassa hän on ollut todella kärsivällinen. Siksi tuntuukin niin pahalta, kun en pysty olemaan hänen kanssaan niinkuin kuuluisi.
Aiemmin suhteessamme oli kyllä seksiä, vaikka se onkin aina ollut melko mekaanista. En vain jotenkin osaa olla hänen kanssaan, enkä uskalla puhuakaan tästä. Entisissä parisuhteissa, etenkin ongelmallisissa, seksiä on ollut ja paljon. Olen huomannut, että jos koen, että suhde ei ole balanssissa alan käyttäytymään makuuhuoneessa kuin mikäkin katuhuora. Nämä suhteet ovat sitten päätyneet eroon syystä tai toisesta, ja minulle on jäänyt likainen olo.
Suhde on muuten hyvä, mutta tämä ongelma ahdistaa. Olemme eronneet jo pari kertaa minun ahdistukseni takia, mutta palanneet takaisin yhteen. En halua satuttaa miestä käytökselläni, mutten oikein tiedä, mitä tehdä.
Kommentit (15)
Know the feeling, AP. Suhde kaikin puolin muuten kunnossa, mitään erojakaan ei ole koskaan ollut, mutta joskus tulee pidempiäkin kausia ettei vaan jotenkin haluta. Olemme kyllä onnistuneet puhumaan asiasta, vaikkakin hieman pinnallisesti... Itseäni asia vaivaa kuitenkin, sillä haluaisin tietysti että suhteemme olisi vakaa ja tasapainoinen tältäkin osin.
Samaistun myös tuohon, että niissä toimimattomissa suhteissa peitot kyllä heiluivat sitäkin enemmän. En tiedä, mistä tämä johtuu. Jotain kompensointiako?
Kannattaisi joka tapauksessa yrittää puhua asiasta, vaikka tiedän että aihe on vaikea. Loppujen lopuksi vain ongelman myöntämällä voit siihen löytää ratkaisun. Kenties kumppanisi pystyy sinua tässä tukemaan ja auttamaan. Hienoa kuulla, että hän ei sinua syyllistä tai painosta, varmaankin pystyy tästä kanssasi siis myös keskustelemaan ja ymmärtämään tilannettasi. Tsemppiä :)
Ei mulla siis halut ole mihinkään hävinneet. En vaan pysty purkamaan niitä miehen kanssa. En käy vieraissa.
Musta tuntuu, että kun tämä suhde niin vakaa ja pullantuoksuinen, että mun on vaikea astua siitä roolista ulos. Mulla on aika häiriintyneitä fantasioita, joita en oikeastaan välttämättä edes halua toteuttaa. En kehtaa niistä edes puhua , koska tuntuu, että olen itsekin jotenkin häiriintynyt kun sellaista haluan.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla siis halut ole mihinkään hävinneet. En vaan pysty purkamaan niitä miehen kanssa. En käy vieraissa.
Musta tuntuu, että kun tämä suhde niin vakaa ja pullantuoksuinen, että mun on vaikea astua siitä roolista ulos. Mulla on aika häiriintyneitä fantasioita, joita en oikeastaan välttämättä edes halua toteuttaa. En kehtaa niistä edes puhua , koska tuntuu, että olen itsekin jotenkin häiriintynyt kun sellaista haluan.
Voihan toki olla, että miehesi olisi ihan avoin näitä fantasioita kohtaan? On myös mahdollista että jos pääset kokeilemaan näitä käytännössä, ne eivät tunnukaan samalta kuin mitä olet fantasioinut. Oletko aiemmissa suhteissa pystynyt avoimesti olemaan sitä, miltä tuntuu? Kuinka paljon asia sinua vaivaa loppupeleissä, oletteko aiemminkin nimeomaan tästä syystä eronneet?
Voihan näitä yrittää avata vaikka jossain terapiassa, jos tuntuu ettet yksin pysty käsittelemään tai ratkaisemaan tilannetta. Mikäli tämä on kynnyskysymys sinulle etkä koe, että siihen olisi tulossa mitään muutosta, kannattaa toki miettiä mikä on suhteenne realistinen tulevaisuus. Pahimmassa tapauksessa nämä tukahdutetut halut sitten purkautuvat jossain kohtaa väärin, esim. jonkun toisen kanssa, jos tilaisuus siihen aukeaa.
Oletko alunperinkään tuntenut fyysistä halua tätä miestä kohtaan?
Eli sä koet noin niinkuin periaatteessa, että olet liian likainen ja pervo puhtoisen ja täydellisen miehesi maailmaan? Siis seksuaalisessa mielessä?
Kysyn tätä ihan tosissani, itsellä oli nykyisen suhteen alussa vähän sama ongelma - mies oli tavatessamme neitsyt, ja tuntui että mun pitää jotenkin "siveyttää" mun seksielämä ja mieltymykset, ettei se säikähdä ja juokse karkuun :D
Keskustelulla selvisi että ihan yhtä pervo se on tarvittaessa kuin minäkin. :)
Ongelma taitaa tulla esille jo lauseessa "aiemmin olen käyttäytynyt makuuhuoneessa kuin likainen katuhuora" ei niitä makuuhuone juttuja hävetä pidä jos nyt ei ihan överiksi vedä.
Olette varmaan liian läheisiä, ktllähän se hävittää intohimon. Pitäisi lopettaa olemasta liian ns tiimi ja ystäviä ja etääntyä ja olla enemmän mies ja nainen kuin sisko ja veli. Liika keskustelu ja asioiden jakaminen aikaansaa mulla tuota myös. Meillä toimii seksi hyvin, kun ei paljoa puhuta ja nähdään vain lyjyen aikaa päivästä. Heti kun olen alkanut kokea tuota liikaa läheisyyttä, niin olen ottanut puheeksi ja ollaan mm sovittu, että nukkumaan mennessä sängyssä ei saa keskustella mistään muosta asioista kuin seksuaalisista jutuista. Kyllä se niin on, että liika tuttuus vähentää intohimoa, vieraus lisää sitä. Joku pariduhdeterapeuttikin on puhunut siitä, onko Dunderfelt vai mitä niitä nyt onkaan.
N46
Teillä on vielä toivoa, koska et syyllistä kumppaniasi omista ongelmistasi. Nyt puhut ensinnäkin hyväksyt omat mielihalusi ja sitten voit ne kertoa miehellesi. Kun miehesi on ollut kärsivällinen ja ilmiselvästi haluaa olla kanssasi, niin puhu, älä vihjaile vaan nosta kissa pöydälle.
Sulla on mahdollisesti identiteettiongelmia jotka ilmenevät turvallisessa parisuhteessa seksuaalisena estoisuutena, ja lisäksi kuuloistaisi olevan myös epäselvyyttä tunnetasolla rakkauden ja seksin yhdistämisessä sekä itseinhoa seksuaalisuutta kohtaan.
Näiden päälle vielä arvioit fantasioidesi olevan häiriintyneitä. Näin voi toki ollakin jos ne liittyvät jollain tavoin itsesi tai jonkun vahingoittamiseen tai lapsiin.
Noin voimakas ahdistuneisuus seksuaalisuudesta parisuhteessa on joka tapauksessa todennäköisesti niin syvällä oleva ongelma, että tarvinnet ammattiapua ainakin ensialkuun. Seksuaaliterapeutti voisi olla oikea osoite ja sitä kautta sitten muita apuja, jahka selviää mikä sun ajatusmaailmaa vetää solmuun.
Parisuhteessa sun on vaikea onnistua, jos et saa mielesi lukkoja nimettyä ja auki.
Ajattelen niin, että läheisyys tuo mukanaan turvallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Kyllä se intohimo itsekseen kasvaa sen myötä kun se saa tilaisuuden. Älä odota heti kaikkea, pienin askelin se kasvaa.
Nainen tarvitsee läheisyyttä ja turvallisen tunteen, että seksuaalisuus puhkeaa kukkaan ja voi turvallisesti heittäytyä sen vietäväksi. Mikä sen ihanampaa. Elämässä on aikoja, jolloin asiat painavat,
muut työt ovat raskaita, stressi vie naiselta kokonaan halut. Stressaantunut nainen ei oikein tunne olevansa nainen ollenkaan. Omalla kohdallani toteutui suuren projektin aikana työssä. Antakaa toisillenne tilaisuus hellyyteen ja yhdessäoloon. Vaikka sitten hotellissa oma rauhassanne. Onnea !
Mies on tosi ihana ja ymmärtäväinen, mutta totta kai se haluaa seksiä, ja että esim. pukeutuisin seksikkäästi. Sen olen tässä huomannut, että mitä enemmän on sellaisia läheisyyteen, luottamukseen ja turvallisuudentunteeseen liittyviä tuntemuksia niin sitä suurempaan lukkoon menen seksuaalisesti. Tuntuu, että olen jotenkin ihan saastainen, ja että se minusta saatu mielihyvä on vain sellaista välillistä. En jotenkin pysty ajattelemaan, että siinä voisi olla jotain syvempää kuin joku likainen halu tyydyttää itsensä.
En osaa sanoa, tunnenko mieheen vetoa. Hän on komea, kiltti ja pitää minusta huolta, joten totta kai sinällänsä tunnen vetoa. Koen, että mun ei ole tarvinut miellyttää häntä erityisemmin, koska ei tarvitse pelätä pettämistä/jättämistä, niin nyt sitten tuo seksuaalinen aspekti on jotenkin sammunut. Varmaan jos mies nyt yllättäen ilmaisisi haluavansa erota, tulisi makuuhuoneessa säpinää aivan eri malliin. Seksi on mulle jonkinlainen väline. Siihen nuo fantasiatkin liittyvät ja sen takia varmaan en pysty olemaan "vilpitön". En tiedä sa
Pitänee mennä jonkinlaiseen terapiaan, jos tämä ei muutu miksikään.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Mies on tosi ihana ja ymmärtäväinen, mutta totta kai se haluaa seksiä, ja että esim. pukeutuisin seksikkäästi. Sen olen tässä huomannut, että mitä enemmän on sellaisia läheisyyteen, luottamukseen ja turvallisuudentunteeseen liittyviä tuntemuksia niin sitä suurempaan lukkoon menen seksuaalisesti. Tuntuu, että olen jotenkin ihan saastainen, ja että se minusta saatu mielihyvä on vain sellaista välillistä. En jotenkin pysty ajattelemaan, että siinä voisi olla jotain syvempää kuin joku likainen halu tyydyttää itsensä.
En osaa sanoa, tunnenko mieheen vetoa. Hän on komea, kiltti ja pitää minusta huolta, joten totta kai sinällänsä tunnen vetoa. Koen, että mun ei ole tarvinut miellyttää häntä erityisemmin, koska ei tarvitse pelätä pettämistä/jättämistä, niin nyt sitten tuo seksuaalinen aspekti on jotenkin sammunut. Varmaan jos mies nyt yllättäen ilmaisisi haluavansa erota, tulisi makuuhuoneessa säpinää aivan eri malliin. Seksi on mulle jonkinlainen väline. Siihen nuo fantasiatkin liittyvät ja sen takia varmaan en pysty olemaan "vilpitön". En tiedä sa
Pitänee mennä jonkinlaiseen terapiaan, jos tämä ei muutu miksikään.
-ap
Miksi olisi likaista olla ihanassa parisuhteessa ja antaa omalle hyvälle kumppanille hyvää seksiä?
Virittäydy tunnelmaan pidemmän kaavan kautta ja yritä löytää oma eroottisuutesi/ seksuaalisuutesi muutenkin kuin toisen miellyttämisenä tai muiden ajatusten kautta miettimisenä.
Ja mene terapiaan, jos et osaa itse hahmottaa, mistä tietyt ajatuksesi ja käyttäytymismallisi kumpuavat.
Mene terapiaan.