Hän vai se?

Se. Ei istu "hän" minun suuhun millään. Tuntuu myös erittäin kylmältä ja etäiseltä toi "hän". En osaisi ainakaan läheistä hänitellä.

Hän, kuten ihmisestä puhuttaessa ylipäätänsäkin. Arvostan lastani ihan yhtälailla kuin ison firman johtajaakin.

Käytän "se"-muotoa ainoastaan silloin, kun puhun jostain ihmisestä, jota en arvosta. Esim. työpaikkakiusaaja.

Normaalissa puhekielessä se, hän-sanaa käytetään korostamaan jotakin seikkaa, usein ironisesti: Hän on sellainen prinsessa, hänelle ei kelpaa kuin vaaleanpunainen jäätelö.

Just tätä ajoin takaa jossain aiemmassa keskustelussa, että oikeastiko niin monet ihan puhekielessä käyttävät sanaa 'hän'. Riippunee myös asuinpaikkakunnasta, murteet vaikuttavat toki.

Jos sanoisin 'hän' ihan puheessa, niin oudon hienosteleva vaikutus kyllä jäisi. Tai jopa vähän painotetun korrekti eli jollain tavalla pilaileva tai ilkkuva. Näin siksi, että tällä murrealueella 'se' on paljon yleisempää, joten 'hän' vaikuttaa ei-kovin-vakavissaan-sanotulta.

Katso nyt sitä! eikai kukaan sano katso nyt häntä, millainen sottapytty

Vierailija kirjoitti:

Hän, kuten ihmisestä puhuttaessa ylipäätänsäkin. Arvostan lastani ihan yhtälailla kuin ison firman johtajaakin.

Käytän "se"-muotoa ainoastaan silloin, kun puhun jostain ihmisestä, jota en arvosta. Esim. työpaikkakiusaaja.

Arvostuksen voi näyttää muutenkin, kuin "hänittelemällä"

sen olkaan tatuoitu on jack nicholson, se makaa alasti ja nukkuu ja mä mietin kuka...toi on. sillä on siniset tossut ja se hyppää kaapin taa. Tutkija: Esimerkiksi helsinkiläisissä perhekeskusteluissa hän-muodolle ei näyttänyt olevan juuri sijaa, mutta Lounais-Suomessa nuoretkin suosivat sitä runsaasti. Yhtä lailla ilmeistä on tilanteinen vaihtelu: arjessa moni pärjää pitkälle se-sanalla, mutta hän-pronominille on edelleen kysyntää virallisemmissa tilanteissa.

Se. Paitsi kun olen romaniystävieni seurassa, niin käytän usein hän:tä, sillä he käyttävät erittäin kohteliasta puhekieltä ja se on minun mielestäni miellyttävää vaihtelua ja siksi itsekin käytän noita suussa oudolta tuntuvia sanoja, kuten esim. tuo hän.

Huomaa miten epäkohtelias kieli suomi on. Ei voisi kuvitellakaan englanniksi sanottavan ihmisestä että "its name is.."

No, en todellakaan puhuttele ihmisiä "se" prononimilla. Harvoissa tapauksissa tuota voi käyttää mutta että joka päivä jokaisessa kontekstissa? Todella epäkohteliasta.

Vierailija kirjoitti:

No, en todellakaan puhuttele ihmisiä "se" prononimilla. Harvoissa tapauksissa tuota voi käyttää mutta että joka päivä jokaisessa kontekstissa? Todella epäkohteliasta.

Puhutko muutenkin kirjakieltä? Tuskin. Miten sanot seuraavan lauseen:

Mä näin tänään Niinan. Sillä oli keltanen takki, ja sen tukka oli värjätty mustaks. Sen lapset oli mukana myös. Niillä oli kumpparit jalassa.

Omia lapsia ei ole, mutta yleisesti ottaen käytän ihmisistä puhuttaessa se-sanaa. Näin tekevät myös perheeni ja ystäväni. Kuitenkin esim. virallisempaa sähköpostia kirjoittaessa käytän kirjakieltä. Töissä useimmissa tilanteissa puhun lapsista(olen lastenohjaaja) se-sanalla, mutta esim. keskustellessani jostakin tietystä lapsesta vanhempien tai toisen työntekijän kanssa, käytän usein hän-sanaa. Jälkimmäisessä tilanteessa ei aina edes mainita lapsen nimeä, joten "hän" on parempi sana kuvaamaan henkilöä nimen sijaan kuin "se".

Tavallisilla arkitilanteessa kuulostaisi piikittelyltä tms. käyttää hän-sanaa.

Enimmäkseen "se". Hän, kuulostaa pilkalliselta!

Yleistynyt tapa, häänitellä eläimiä, ei kuulosta hyvältä.

Mä näin tänään Niinan. Hänellä oli keltanen takki, ja tukka oli värjätty mustaks. Niinan lapset oli mukana myös. Lapsil oli kumpparit jalassa.

Vaikeeta vai?