Lue keskustelun säännöt.
Onko järkeä jatkaa suhdetta
16.09.2018 |
Kaipaan mielipiteitä ja näkökulmia tilanteeseeni. Olen ollut muutaman kuukauden etäsuhteessa, välimatkaa monta sataa kilometriä.
Ongelmana on että miestä pitelee paikkakunnalla lapsi, joten hän ei voi muuttaa muualle. Itse vierastan kovin ajatusta muutosta, koska en viihdy pienillä paikkakunnilla. Lisäksi olen itse muuttanut uuteen kaupunkiin joten tiedän jo miten haastavaa on muodostaa verkosto uuteen paikkaan.
Lapsen takia minä olen kuitenkin se jonka pitäisi muuttaa jos halutaan yhteistä elämää. Ongelmana on myös se että lapsiperhearki on täysin uutta, itsellä ei ole lapsia eikä aiemmissa suhteissa myöskään ole ollut lapsia kuvioissa.
Lapsi aiheuttaa paljon ahditusta itselle, sekä se että ex on mukana jokapäiväisessä elämässä vielä vuosia. Toki ymmärrän että heidän täytyy olla tekemisissä mutta silti kuvio aiheuttaa itselleni negatiivisia tunteita ja ajoittain jopa mustasukkaisuutta.
Pidän miehestä erittäin paljon mutta voiko tälläinen koskaan toimia jos nyt ahdistus on ajoittain valtava. Onko tuntemuksesi ajan mittaan muuttuneet lasta tai exää kohtaan jos olet ollut vastaavassa tilanteessa? Oletko loppujen lopuksi sopeutunut tilanteeseen?
Sivusta seurannut paljon uusioperheitä, ja kertaakaan en ole vielä itse päässyt seuraamaan toimivaa palettia. Pelkään että aiheutan skismaa miehen ja eksänsä välille pelkällä olemassaolollani, ja sellaista en missään nimessä halua.
Kommentit (7)
Jos ex on lapsen varjolla mukana joka päiväisessä elämässä niin unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mustasukkaisuus ei kyllä koske alkuunkaan lasta. Olen hänet tavannut ja pidämme toisistamme molemmin puolin. Myöskään mietteitä eksää kohtaan en ole tuonut julki, vaan kyseessä on ajoittainen tunne.
Helpommalla pääset jos annat olla. Se on aika ikävä tunne kun tiedät että sun miehesi elämää hallitsee toinen nainen vielä pitkään. Lisäksi itse voin myöntää, että en pitänyt exäni lapsesta ollenkaan. Toki sen pyrin peittämään, sillä tottakai lapsen kuuluu olla puolisolle tärkein asia. Se on varmaan vaan helpompi kestää jos se lapsi on oma. Lisäksi pakkomuutto seudulle mistä et pidä johtaa varmasti hampaiden kiristelyyn.
Lapsen tottakai kuuluu olla se tärkein asia minunkin mielestäni. Missään vaiheessa en ole halunnut heidän väliin tulla :) itse toki lähtökohtaisesti tulen lasten kanssa toimeen, tässäkin tapauksessa. Harmittaa toki jos en itse pysty tähän palettiin sopeutumaan, miehen kanssa kun kaikki mennyt muuten loistavasti. Ilmeisesti vastaavia positiivia kokemuksia ei paljon ole tarjolla :D
AP
Vierailija kirjoitti:
Helpommalla pääset jos annat olla. Se on aika ikävä tunne kun tiedät että sun miehesi elämää hallitsee toinen nainen vielä pitkään. Lisäksi itse voin myöntää, että en pitänyt exäni lapsesta ollenkaan. Toki sen pyrin peittämään, sillä tottakai lapsen kuuluu olla puolisolle tärkein asia. Se on varmaan vaan helpompi kestää jos se lapsi on oma. Lisäksi pakkomuutto seudulle mistä et pidä johtaa varmasti hampaiden kiristelyyn.
Nainen hallitsee? Eikö naiset nimenomaan ole empaattisia ja tasa-arvoisia? Eikö niin mammat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata ottaa miestä jolla o lapsi. Koska vapaitakin miehiä on. Näin itsekin oon toiminut.
Jätä se mies rauhaan. Kun olet lapselle mustasukkainen olet aikamoinen mitättömyys. Sulla ei ole kenellekään mitään annettavaa. Olet pelkkä ottaja ihminen. Nolo.