Lue keskustelun säännöt.
Kykenenkö edes äidiksi, kun tämä raskaus on henkinen helvetti? Sekosin heti plussan jälkeen
15.09.2018 |
Lapsi oli haaveissa ja täysin toivottu. Kun loppukesästä tein positiivisen raskaustestin, niin sekosin täysin. Itken päivittäin. Mun kehossa on koko ajan jännittynyt tunne. Henkeä ahdistaa, en voi keskittyä mihinkään, sekoilen koko ajan, en muista mitään, olen vaaraksi liikenteessä.
Pelkään onko lapsi terve. Mulla on paha aavistus, että jotain sattuu. Stressaan aivan järkyttävästi. En näe elämässä enää mitää hyvää. Kaikki on kamalaa. Elän jatkuvan stressin, uupumuksen ja ahdistuksen keskellä. Onko vauva terve, mikähän sitä vaivaa, uskallanko juoda kahvia, kuoleeko vauva synnytykseen, valvooko ja itkeekö se koko ensimmäisen vuoden. Osaanko pitää vauvaa. Entä jos sille tulee syöpä. Olen varma, että lapsi on sokea.
Pelkään lihovani. Lenkkeilen päivässä 10km ja elän aika heikolla ravinnolla. En uskalla syödä yhtään sokeria. Aamulla leipää ja rahkaa ja juustoa. Muuten elän vihanneksilla ja hedelmillä. Ramppaan puntarilla 5-10 kertaa päivässä. Itken ja hyperventiloin. Jättääkö mies mut, kun saan raskausarpia. Loppuuko meidän seksielämä ja läheisyys kokonaan. Jaksanko yksinhuoltajana. Mitä töissä sanotaan, kun kuulevat raskaudesta.
En jaksa enää. En kestä.
Neuvolassa en voi puhua. Kerran aloitin ja heti vihjailtiin lastensuojeluilmoituksella, joten mitään apua en sieltä kaipaa.
Kommentit (6)
Työterveyden kautta apua. Neuvolassa esität viimeiseen asti, että kaikki on ihanaa. Sieltä todellakin tehdään lasu heti, jos yskäisetkin. Mä kerran raskaushuuruissa purskahdin itkuun, kun olin niin väsynyt. Esikoinen silloin 2v. Meillä siis meni kyllä kokonaisuudessaan hyvin ja koin voivani hyvin. No lasu tehtiin heti. Ei se mihinkään johtanut tokikaan. Mutta opin sen, että neuvola ei ole oikea foorumi avun hakemiselle.
Työterveyteen soitto heti maanantaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun neuvo on myös se, että työterveys on oikea paikka hakea nyt apua. Terapiasta voisi olla sulle hyötyä. Neuvola todellakin vain rakastaa niitä lastensuojeluilmoituksia ja tuomitsemista. Siellä ei kannata mainita mistään, koska vointisi vain pahenee.
Syödä sun pitää. Syö edes yksi lämmin lounas päivässä. Aamupalasi ok, mutta syö lounaaksi edes jotain. Vaikka salaattia iso kasa. Välipala hedelmiä ja kotona kunnon lounas. Illalla jotain.
Ihan oikeasti, kuvitteletko ap sinä olevasi ihmiskunnan ensimmäinen ja ainoa ihminen joka saa lapsen? Mene nyt jonnekin ammattiauttajan pakeille juttelemaan ja ala syödä kunnolla.
Jos sun miehes on typerä idiootti joka jättäis sut lapsen kanssa niin minkäs sille sitten voi, parempi ilman sitä mulkkeroa jonka mielestä sinun ainoa arvosi on olla raskausarveton. Kai sinä ja sun miehes tiedätte että kun ihminen (nainen) tekee kroppansa sisällä uuden ihmisen tähän maailmaan, niin naisen kroppa tarvitsee ravintoa, ylimääräistä rasvaakin voi tulla koska se on tärkeää että sitä on kun imettää, lapsi painaa muutaman kilon, lapsivesi ja istukka painaa aika paljon, naisen veren määrä lisääntyy koska se pitää riittää myös lapsen tarpeisiin jne. Ja just tämän takia sinä tarvitset ravintoa.
Ja mitä se sun raskautes niille työkavereille kuuluu? Sun elämä, sun lapsi, sun perhe, niillä on varmasti monella itselläänkin perhe.
Vierailija kirjoitti:
Työterveyden kautta apua. Neuvolassa esität viimeiseen asti, että kaikki on ihanaa. Sieltä todellakin tehdään lasu heti, jos yskäisetkin. Mä kerran raskaushuuruissa purskahdin itkuun, kun olin niin väsynyt. Esikoinen silloin 2v. Meillä siis meni kyllä kokonaisuudessaan hyvin ja koin voivani hyvin. No lasu tehtiin heti. Ei se mihinkään johtanut tokikaan. Mutta opin sen, että neuvola ei ole oikea foorumi avun hakemiselle.
Työterveyteen soitto heti maanantaina.
Noin kovalla hysterialla ja stressillä lastensuojeluilmoitus ei välttämättävole edes huono juttu, jotta ap pääsee heti tuen piiriun. Tuo kun voi pahentua lapsen synnyttyä.
Kannattaa muistaa, ettei lasu ole rangaistus tai rikosilmoitukseen verrattavissa, vaan perimmäinen tarkoitus tukea vanhempia vanhemmuudessa ja taata lapselle sopivat elinolosuhteet. Lasu ei ole yhtäkuin huostaanotto. Se tulee kysymykseen vasta kun mikään muu tukitoimi ei auta, ja tilanne kotona lapselle huono. Eri asia tietty tilanteet, joissa lapsi on välittömässä vaarassa.
Lapsi ei synny terveenä ja vammattomana yhtään sen todennäköisemmin, vaikka kuinka stressaisit. Nyt tarvittaisiin joku ulkopuolinen viheltämään tuo peli poikki.
Keskenmenon riski alkaa olla aika kova tuolla stressillä, buustaat sitä vielä liian vähäisellä ravinnoloa.