Lue keskustelun säännöt.
En enää paljasta todellista kiltteyttä ja hyväntahtoisuuttani aluksi ihmisille
11.09.2018 |
Olen alkanut oppimaan toisten ihmisten kautta paljon itsestäni ja myös muista, etenkin työelämässä.
Aluksi sillon 20 vuotiaana erittäin sinisilmäisenä tyyppinä jotenkin kuvittelin, hain varmaan myös alitajuisesti hyväksyntä sillä, että jos olen vain silleen tosi kiltti ja hyväntuulinen ja auttavaisen oloinen heti kättelyssä, niin kyllä kaikki hyvin menee.
Kunnes sit alkoi vähitellen tulemaan niitä kolahduksia, kuten viimeisin, että en tajunnut sitä, että vaikka toinen olisi aluksi kuinka reippasti ja iloisesti sinulle jutteleva ja alat olla samanlainen takaisin, niin hän voi KUITENKIN alkaa painamaan sinua alas omalla mielensaasteellaan, joka tulee siis puun takaa.
Tai, TULI puun takaa, koska nyt osaan varoa tollastakin ihmistyyppiä ja niinkun tästä lähtien jokaista uutta ihmistä.
Olen aiemmin jotenkin suinpäin ihastunut (en romanttisessa merkityksessä, vaikka osin myös siinäkin) toisiin ihmisiin ja täten varmasti antanut sellaisen "hövelin" vaikutelman muille ja sellaistahan on sit helppo käyttää, tai yrittää käyttää oman edun tavoitteluun tai egoboostiinsa.
ONNEKSI, naamani perusilme näyttää nykyään jokseenkin vihaiselta ja vakavalta ja sali + urheilutreenit parin vuoden aikana on mukavasti tuottanut lisää massaa, +25 kg nyt parin vuoden aikana, eli alan olla ihan OK kunnossa jo. En enää se höveli sinisilmäinen ruipelo.
Aikuistumisen kynnyksellä on yllättänyt niiin pahasti ihmisten kaksinaamaisuus, kun kuulee vain sellaisista ihmisistä, jotka minua kohtaan käyttäytävät hyvin, niin ovat sitten ihan täysiä hirviöitä toiselle...
Siis ihan päätöntä. Mutta nyt, kun alkaa oma paikka ja asema löytymään ja se, kuinka kohdata ja millaisella luonteella ulkomaailma ja uudet ihmiset, niin kyllä tästä hyvä tulee.
Mulla ei oo onneksi mitään tarvetta painaa toisia alas tai muuta, riittää kunhan saan olla rauhassa ja keskittyä omaan elämääni. Tärkein opetus kai oli se, että ei enää niin hae sitä arvostusta ja rakkautta toisilta ihmisiltä, koska tää on sen verta wicked minded planeetta. :)
Onneksi oman vaimon ja muutaman muun läheisen kanssa saan olla se höveli, kiltti ja ties mikä sinisilmäinen tapaus. :D
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Tutun kuuloista.
Kantapään kautta piti minunkin oppia millaisia petoja ihmiset ovat. Eivät kaikki.
Kaksinaamaiset ihmiset ovat jotenkin iljettäviä ja säälittäviä. En itse vaan pysty tai osaa sitä naamarin vaihto jutskaa. Kahden kesken kun ollaan niin puhutaan rumasti kaikista ja juorutaan toisten asiat. Sitten kun ei olla enää kahdestaan niin muutetaan koko olemus ihan toisenlaiseksi; äänen sävy muuttuu sirkuttavaksi, lässyttäväksi ja lirkuttavaksi.
Mielisteltävän ihmisen edessä ollaan aivan rähmällään ja kuolataan kuin koira.
Se kenelle vähän aikaa sitten juoruttiin ja oksennettiin halveksuntaa ja kerrottiin millainen se ja tämä ja tuo ihminen on, sysätään sivuun ja näytellään hampaita tälle: "menetkössssh ssshiitä! Älä!!" "Ole hiljaa shhhsssääääh!"
Mielenkiintoista. Ja jep, eivät kaikki ihmiset ole, onneksi!
Mut just tuon uskomattoman teatterin ja pahuuden takia, en tämän työpaikan jälkeen enää mene töihin mestaan, missä on kymmeniä työntekijöitä. En vaan enää jaksa sitä, enkä mä siitä mitään mitalia tule saamaan, että kestän tuommosta paikkaa vaikka väkisin.
Seuraava työpaikkani on toivottavasti postinkantaja toisessa kaupungissa. Tai sitten joku kuriiri. Sen työn miinukset jäävät kaiken sen hyvän ja mielenrauhan ja oman onnellisuuteni varjoon heittämällä!
Onneksi on tuollaisia yksinäisiä työpaikkoja olemassa. Sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan psykologiaan, kun on tarpeeksi hengähtänyt. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiset saavat jäädä kiusaaman toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Laita piilokamerat juoruamis huoneisiin ja julkaise videot anonyymisti. Pahojen ihmisten bongaus foorumilla, löytyy Torrin kautta, niille me nauretaan siellä porukalla että mitä piruparkoja nämä ihmiset ovat, ei riitä että on ruma mutta persoonakin kuin pelokaalla pirulla, mikä pelkää kiinni jäämistään ylikainen. ;)
Ei mulla oo mitään intressiä ottaa osaa tippaakaan juorukerhoihin ja niiden juttujen ja naamojen paljastamiseen. :D
Mulle riittää se, että saan olla rauhassa sosiaalisilta valtapeleiltä ja muilta egojen koukeroilta ja elää omaa elämääni onnellisena, muita häiritsemättä. :)
T. Ap
Tutun kuuloista.
Kantapään kautta piti minunkin oppia millaisia petoja ihmiset ovat. Eivät kaikki.
Kaksinaamaiset ihmiset ovat jotenkin iljettäviä ja säälittäviä. En itse vaan pysty tai osaa sitä naamarin vaihto jutskaa. Kahden kesken kun ollaan niin puhutaan rumasti kaikista ja juorutaan toisten asiat. Sitten kun ei olla enää kahdestaan niin muutetaan koko olemus ihan toisenlaiseksi; äänen sävy muuttuu sirkuttavaksi, lässyttäväksi ja lirkuttavaksi.
Mielisteltävän ihmisen edessä ollaan aivan rähmällään ja kuolataan kuin koira.
Se kenelle vähän aikaa sitten juoruttiin ja oksennettiin halveksuntaa ja kerrottiin millainen se ja tämä ja tuo ihminen on, sysätään sivuun ja näytellään hampaita tälle: "menetkössssh ssshiitä! Älä!!" "Ole hiljaa shhhsssääääh!"