Lue keskustelun säännöt.
Todellisen kiusaamisen erottaminen kuvitellusta
11.09.2018 |
Niin.
Se on itselle johtuen niin monesta tekijästä menneisyydessä, että esim. ns sivistymättömän ihmisen käytös tuntuu minussa kiusaamiselta, se aktivoi vanhoja traumoja, enkä siis enää tiedä miten reagoida tilanteeseen tai ihmiseen.
Etenkin töissä, ihan vaikka ekat vuodet on menny ilman mitään, nii nyt sit joittenkin tyyppien käytös välillä hämmentää ja oletan, että "tämä on nyt työpaikkakiusaamista, apua!"
Vaikka todellisuudessa heillä ei ole mitään minua vastaan tai eivät tarkoittaneet mitään pahaa. Asiasta mainitessa hämmästyvät.
Siis ihan uskomatonta, kun ei enää tiedä mikä on totta ja mikä ei. Miten tästä voi selvitä?
Vaarana on, että pilaan välit ihmisiin, jos alan luulemaan liikaa jotain ja annan "takaisin".
Kommentit (22)
Yksi hyvä tapa on ainakin alkaa ajatella, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, eikä ala kehitellä mitään erikoisia kaksoismerkityksiä. Koskee sekä neutraaleja, positiivisia että negatiivisia kommentteja.
Eli jos sinulle sanotaan esim. "Ensi kerralla voisit vielä varmistaa tämän asian X:ltä ennen kun laitat eteenpäin" tai "tosi hienosti hoidettu tämä asia", tai "tässä kuussa sinulla onkin ollut vähemmän laskutusta kuin viime kuussa", ÄLÄ ala ajattelemaan että ensimmäinen sanoja varmasti vihaa sinua ja haluaa nöyryyttä tai kiusata, toisen sanoja piilovittuilee ja kolmas vihjailee että et osaa työtäsi.
Jos jokin piilovittuilu tällä tekniikalla jää "tulkitsematta", niin se ei ole kovin paha vahinko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi, mutta mitä jos antaisit kaikkien kokea asiat niin kuin kokevat? Perusystävällinen ja kohtelias käytös tuskin loukkaa ketään, mutta "leikkimielinen naljailu" voi jostakin tuntua ikävältä.
jos olisit lukenut aloituksen, tietäisit kommentoineesi ihan väärää asiaa. Mutta onhan se lukeminen raskasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi, mutta mitä jos antaisit kaikkien kokea asiat niin kuin kokevat? Perusystävällinen ja kohtelias käytös tuskin loukkaa ketään, mutta "leikkimielinen naljailu" voi jostakin tuntua ikävältä.
jos olisit lukenut aloituksen, tietäisit kommentoineesi ihan väärää asiaa. Mutta onhan se lukeminen raskasta.
Minä yritin lukea, mutta se oli niin raskasta, ettei sitä voinut lukea.
Kiusaamista on kuitenkin myös lievä kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tapa on ainakin alkaa ajatella, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, eikä ala kehitellä mitään erikoisia kaksoismerkityksiä. Koskee sekä neutraaleja, positiivisia että negatiivisia kommentteja.
Eli jos sinulle sanotaan esim. "Ensi kerralla voisit vielä varmistaa tämän asian X:ltä ennen kun laitat eteenpäin" tai "tosi hienosti hoidettu tämä asia", tai "tässä kuussa sinulla onkin ollut vähemmän laskutusta kuin viime kuussa", ÄLÄ ala ajattelemaan että ensimmäinen sanoja varmasti vihaa sinua ja haluaa nöyryyttä tai kiusata, toisen sanoja piilovittuilee ja kolmas vihjailee että et osaa työtäsi.
Jos jokin piilovittuilu tällä tekniikalla jää "tulkitsematta", niin se ei ole kovin paha vahinko.
Siis kyse juurikin on tuon ns. Huumorin tai piilovittuilun ja naljailun OIKEANLAINEN ymmärtäminen, koska muutenhan tekniikallasi otan totena sen, mitä joku toinen tarkoittaa vain leikinlaskuna, epätotena.
Et miten kykenen ymmärtämään ihmisestä sen, että he eivät tahdo minulle automaattisesti pahaa, vaikka vinoilevatkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi, mutta mitä jos antaisit kaikkien kokea asiat niin kuin kokevat? Perusystävällinen ja kohtelias käytös tuskin loukkaa ketään, mutta "leikkimielinen naljailu" voi jostakin tuntua ikävältä.
jos olisit lukenut aloituksen, tietäisit kommentoineesi ihan väärää asiaa. Mutta onhan se lukeminen raskasta.
Minä yritin lukea, mutta se oli niin raskasta, ettei sitä voinut lukea.
Kiusaamista on kuitenkin myös lievä kiusaaminen.
Kun tässä on kyse siitä, että kaikki ihmiset tässä maailmssa eivät tarkoita mitään pahaa sillä pienellä kiusaamisellan, jolloin "kiusatun" on ihan turha ahdistua siitä sen enempää.
Ja miks tulet sit kommentoimaan asiaa, mitä et jaksa edes lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tapa on ainakin alkaa ajatella, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, eikä ala kehitellä mitään erikoisia kaksoismerkityksiä. Koskee sekä neutraaleja, positiivisia että negatiivisia kommentteja.
Eli jos sinulle sanotaan esim. "Ensi kerralla voisit vielä varmistaa tämän asian X:ltä ennen kun laitat eteenpäin" tai "tosi hienosti hoidettu tämä asia", tai "tässä kuussa sinulla onkin ollut vähemmän laskutusta kuin viime kuussa", ÄLÄ ala ajattelemaan että ensimmäinen sanoja varmasti vihaa sinua ja haluaa nöyryyttä tai kiusata, toisen sanoja piilovittuilee ja kolmas vihjailee että et osaa työtäsi.
Jos jokin piilovittuilu tällä tekniikalla jää "tulkitsematta", niin se ei ole kovin paha vahinko.
Siis kyse juurikin on tuon ns. Huumorin tai piilovittuilun ja naljailun OIKEANLAINEN ymmärtäminen, koska muutenhan tekniikallasi otan totena sen, mitä joku toinen tarkoittaa vain leikinlaskuna, epätotena.
Et miten kykenen ymmärtämään ihmisestä sen, että he eivät tahdo minulle automaattisesti pahaa, vaikka vinoilevatkin?
Kerro konkreettisia esimerkkejä tästä vinoilusta ja tilanteesta jossa se tapahtui?
Toisaalta jos olet jo maininnut vinoilijoille loukkaantuneesi, niin luulisi heidän ymmärtävän ettet kestä ns. vinoiluhuumoria ja lopettavan sen kohdistamisen sinuun. Itse ainakin päättelisin menneeni liian pitkälle huumorissani ja arvioineeni väärin toisen sietokyvyn ja pitäytyisin jatkossa asialinjalla hänen kanssaan.
"Vaikka todellisuudessa heillä ei ole mitään minua vastaan tai eivät tarkoittaneet mitään pahaa. Asiasta mainitessa hämmästyvät."
Minulla nousee hieman kylmät väreet tästä "hämmästymisestä". Voihan olla, että sinun tapauksessani eivät tarkoittaneetkaan mitään pahaa. Mutta tuollainen ilmaisu voi myös olla yhtä tyhjän kanssa, asian kieltämistä ja peittelyä hymyssä suin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tapa on ainakin alkaa ajatella, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, eikä ala kehitellä mitään erikoisia kaksoismerkityksiä. Koskee sekä neutraaleja, positiivisia että negatiivisia kommentteja.
Eli jos sinulle sanotaan esim. "Ensi kerralla voisit vielä varmistaa tämän asian X:ltä ennen kun laitat eteenpäin" tai "tosi hienosti hoidettu tämä asia", tai "tässä kuussa sinulla onkin ollut vähemmän laskutusta kuin viime kuussa", ÄLÄ ala ajattelemaan että ensimmäinen sanoja varmasti vihaa sinua ja haluaa nöyryyttä tai kiusata, toisen sanoja piilovittuilee ja kolmas vihjailee että et osaa työtäsi.
Jos jokin piilovittuilu tällä tekniikalla jää "tulkitsematta", niin se ei ole kovin paha vahinko.
Siis kyse juurikin on tuon ns. Huumorin tai piilovittuilun ja naljailun OIKEANLAINEN ymmärtäminen, koska muutenhan tekniikallasi otan totena sen, mitä joku toinen tarkoittaa vain leikinlaskuna, epätotena.
Et miten kykenen ymmärtämään ihmisestä sen, että he eivät tahdo minulle automaattisesti pahaa, vaikka vinoilevatkin?
Kerro konkreettisia esimerkkejä tästä vinoilusta ja tilanteesta jossa se tapahtui?
Toisaalta jos olet jo maininnut vinoilijoille loukkaantuneesi, niin luulisi heidän ymmärtävän ettet kestä ns. vinoiluhuumoria ja lopettavan sen kohdistamisen sinuun. Itse ainakin päättelisin menneeni liian pitkälle huumorissani ja arvioineeni väärin toisen sietokyvyn ja pitäytyisin jatkossa asialinjalla hänen kanssaan.
Alentavaa huutelua urheillessa, josta sit keskusteltaessa kuulin, että ei ollu tarkoitus ärsyttää tms.
Kuitenkin sit töissä välillä jatkui "(nimeni) prkle.."
Ja sit jossain vaiheessa sanoikin, että "höpisen vaan itekseni, älä ota tosissaan niin ei tarvi vetää herneitä.."
Ja just se, että ei ITE kokis niin prkleen vakavana tollasia ns. Pikkujuttuja. Se on se ongelma!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En lukenut aloitustasi, mutta mitä jos antaisit kaikkien kokea asiat niin kuin kokevat? Perusystävällinen ja kohtelias käytös tuskin loukkaa ketään, mutta "leikkimielinen naljailu" voi jostakin tuntua ikävältä.
Miksi ylipäänsä pitää naljailla työpaikalla?
Mä suosittelen ajattelemaan, että ihmiset eivät yleensä halua pahaa toisille. Tuo helpottaa omaa oloa. Lisäksi neuvon kysymään heti, eikä kasvattamaan ajatuksia omassa päässään.
Esim. Työkaverini loukkaantui, kun kysyin häneltä mitä hän odottaa minulta. Pari viikkoa päässä asiaa pyöriteltyään oli tullut tulokseen, että ystävällisellä "Mitä sä odotat mun tekevän tälle asialle?" tarkoitin "Mitä v***ua sä luulet et mä voisin tuolle tehdä s***nan idi**tti". Vaikka oikeasti tarkoitin, että mitä hän toivoo minun tekevän. Luonnollisesti en itse muista tarkkaan mitä sanamuotoa käytin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi hyvä tapa on ainakin alkaa ajatella, että ihmiset tarkoittavat mitä sanovat, eikä ala kehitellä mitään erikoisia kaksoismerkityksiä. Koskee sekä neutraaleja, positiivisia että negatiivisia kommentteja.
Eli jos sinulle sanotaan esim. "Ensi kerralla voisit vielä varmistaa tämän asian X:ltä ennen kun laitat eteenpäin" tai "tosi hienosti hoidettu tämä asia", tai "tässä kuussa sinulla onkin ollut vähemmän laskutusta kuin viime kuussa", ÄLÄ ala ajattelemaan että ensimmäinen sanoja varmasti vihaa sinua ja haluaa nöyryyttä tai kiusata, toisen sanoja piilovittuilee ja kolmas vihjailee että et osaa työtäsi.
Jos jokin piilovittuilu tällä tekniikalla jää "tulkitsematta", niin se ei ole kovin paha vahinko.
Siis kyse juurikin on tuon ns. Huumorin tai piilovittuilun ja naljailun OIKEANLAINEN ymmärtäminen, koska muutenhan tekniikallasi otan totena sen, mitä joku toinen tarkoittaa vain leikinlaskuna, epätotena.
Et miten kykenen ymmärtämään ihmisestä sen, että he eivät tahdo minulle automaattisesti pahaa, vaikka vinoilevatkin?
Kerro konkreettisia esimerkkejä tästä vinoilusta ja tilanteesta jossa se tapahtui?
Toisaalta jos olet jo maininnut vinoilijoille loukkaantuneesi, niin luulisi heidän ymmärtävän ettet kestä ns. vinoiluhuumoria ja lopettavan sen kohdistamisen sinuun. Itse ainakin päättelisin menneeni liian pitkälle huumorissani ja arvioineeni väärin toisen sietokyvyn ja pitäytyisin jatkossa asialinjalla hänen kanssaan.
olen itse pienen vinoilun tai kiusoittelun harrastaja, harvemmin kyllä työyhteisössä jos en tiedä että kohdehenkilö ymmärtää ko. huumoria. Kerran tai pari olen kyllä saanut näpeilleni kun olen tehnyt näin vapaa-ajan kaveriporukassa. Esimerkiksi eräässä porukassa harrastettiin siis hyvinkin rankkaa kuittailuhuumoria, joten oletin sen olevan ok. Ei kuitenkaan sitten yhden henkilön mielestä ollutkaan koska en ollut ollut porukassa yhtä kauan kuin muut (muut tunsivat noin 15 vuoden ajalta, minä noin 2 vuoden). Hän suuttui vitsistäni todella rajusti ja kertoi siitä minulle viestillä. Pyysin nöyrästi anteeksi, kerroin ettei ollut tarkoitus loukata ja että luulin vilpittömästi hänen ymmärtävän kun muutkin porukassa samaa harrastaa. No, edelleen tunnetaan mutta en kyllä kovin vapautuneesti uskalla hänelle vuosienkaan jälkeen vitsailla.
Mielestäni on outoa ja ajattelematonta käytöstä muilta, jos kohde kertoo ottaneensa naljailun pahalla ja toiset jatkaa vaan. Joko ovat välinpitämättömiä ja eivät halua rajoittaa omaa läppäänsä sinun takia, tai sitten haluaisivat sinun sopeutuvan porukkaan ja tottuvan läppään. Enemmän kyllä näkisin että naljailijoiden pitäisi tajuta olla naljailematta, jos kohde on siihen liian herkkä. Ei noista tuttavuuksista yleensä kyllä kovin läheisiä ystävyyksiä synny joa huumori on noin erilainen, mutta eihän työpaikalla tarvitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kun se käytös sit kuitenkin 99% ajasta on ihan normaalia ja mukavaa ja asioista voi keskustella, niin en jaksa uskoa, että kyse on ihan siis tarkotuksenmukaisesta mieleni pahoittamisesta.
En vaan tajua miten voin reagoida niin ylisuurlla voluumilla joihinkin ihmisiin, vaikka oltaisiin jo kavereita.
Suurin osa kiusaajista ei pidä itseään kiusaajina. Jopa kunnon narsistiset riivaajat on usein sitä mieltä, että ei he tee mitään väärää.
Minunkin kiusaaja oli sitä mieltä, että no kun vaihdevuodet ja kiukuttaa ja normaalia naisen elämäähän tämä vaan ja se helpottaa vähän kun saa tiuskia ja pomottaa ja alistaa. Ei se nyt niin paha asia oo hei ja sun pitää ymmärtää kun mulla on hei paha olla niin silloin käyttäydyn näin. Jopa koki niin että jos autan häneltä pahan olon pois niin sitten hän saattaakin käyttäytyä erilailla mutta koska koko ajan tuntuu kurjalta niin on normaalia olla erittäin v-mäinen ja piinata minua.
Sinulla on oikeus näihin:
Omien oikeuksien luettelo
Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
Minulla on oikeus sanoa: "En tiedä".
Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
Minulla on oikeus olla onnellinen.
(Edmund Bourne 1999)
Sun ei tarvitse hiipiä ja olla varpaillaan kiusaajiesi edessä, olet yhtä arvokas kuin hekin.
Tunnista kiusaamisen raadollinen kaava:
Vierailija kirjoitti:
Niin, kun se käytös sit kuitenkin 99% ajasta on ihan normaalia ja mukavaa ja asioista voi keskustella, niin en jaksa uskoa, että kyse on ihan siis tarkotuksenmukaisesta mieleni pahoittamisesta.
En vaan tajua miten voin reagoida niin ylisuurlla voluumilla joihinkin ihmisiin, vaikka oltaisiin jo kavereita.
Kaikista eniten kai se ongelma mulla on ollut siinä, että en ole ollut varma, onko vinoilija minua vastaan todella ja haluaako vain pahaa.
Koska kyllä mä siedän jokaisen ihmisen vähän rajummankin tyylin, kunhan vaan olen varma entuudestaan siitä, että hän ei tarkoita mitään pahaa vaikka se siltä jonkun korvaan kuulostaa.
Kyse ehkä onkin jostain muusta, kun itse vinoilusta ja sen sietämisestä...
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kiusaajista ei pidä itseään kiusaajina. Jopa kunnon narsistiset riivaajat on usein sitä mieltä, että ei he tee mitään väärää.
Minunkin kiusaaja oli sitä mieltä, että no kun vaihdevuodet ja kiukuttaa ja normaalia naisen elämäähän tämä vaan ja se helpottaa vähän kun saa tiuskia ja pomottaa ja alistaa. Ei se nyt niin paha asia oo hei ja sun pitää ymmärtää kun mulla on hei paha olla niin silloin käyttäydyn näin. Jopa koki niin että jos autan häneltä pahan olon pois niin sitten hän saattaakin käyttäytyä erilailla mutta koska koko ajan tuntuu kurjalta niin on normaalia olla erittäin v-mäinen ja piinata minua.
Sinulla on oikeus näihin:
Omien oikeuksien luettelo
Minulla on oikeus vastata kieltävästi pyyntöihin tai vaatimuksiin, joita en voi täyttää.
Minulla on oikeus ilmaista sekä kielteisiä että myönteisiä tunteitani.
Minulla on oikeus muuttaa mieleni.
Minulla on oikeus tehdä virheitä ja olla epätäydellinen.
Minulla on oikeus toimia omien arvojeni ja moraalikäsitysteni mukaan.
Minulla on oikeus päättää omien asioideni tärkeysjärjestyksestä.
Minulla on oikeus odottaa muilta rehellisyyttä.
Minulla on oikeus sanoa: "En tiedä".
Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni.
Minulla on oikeus olla sekaantumatta muiden asioihin.
Minulla on oikeus kaivata omaa aikaa tai tilaa.
Minulla on oikeus saada ystäviä ja viihtyä ihmisten seurassa.
Minulla on oikeus muuttua ja kasvaa.
Minulla on oikeus siihen, että muut kunnioittavat ja ottavat huomioon tarpeitani ja toiveitani.
Minulla on oikeus saada arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
Minulla on oikeus olla onnellinen.
(Edmund Bourne 1999)
Sun ei tarvitse hiipiä ja olla varpaillaan kiusaajiesi edessä, olet yhtä arvokas kuin hekin.
Tunnista kiusaamisen raadollinen kaava:
Tulee tuosta sinunkin kokemuksesta mieleen, että yksi vaihtoehtohan on oikeasti kysyä tyypiltä, että mikä vaivaa ja haluaako jutella jostain, jos on paha olo.
Eihän toi "raadollinen kaava" mun tapaukseen päde, ei mua ole mikään ryhmä vastaan tms.
En vaan ole koskaan pystynyt luottamaan siihen yhteen tyyppiin, jonka takia kaikki mitä hän sanoo, tuntuu epäilyttävältä.
Meille tuli työyhteisöön uusi työntekijä. Teemme asiantuntijatyötä, mutta tällä ihmisellä ei ole alan kokemusta. Koulutusta kyllä riittää. Perehdytyksen sijaan hän on keskittynyt kritisoimaan toimintatapojamme. Ilmeisesti hän olettaa sadan muun muuttavan ennemmin toimintamallia kuin hänen alkavan toimia samalla tavalla kuin muut ja sopeutumaan uuteen työyhteisöön. Hän käyttää kaikki tiimipalaverit ja työkokoukset kritisoidakseen muiden tekemistä ja nyttemmin olen huomannut ihmisten kernaasti välttelevän häntä. Hänestä me muut kiusaamme häntä. Mitähän hänenlaistensa kanssa tulisi tehdä?
Ei tommonen kiusaaja ihan täysin tietoinen ole omasta käytöksestään ja elämästään.
Hänhän toimii pelkästään oman egonsa orjana, eikä edes tajua sitä itse.
Sen kun ymmärtää, niin ei voi enää ottaa kiusaajaa ja kiusaamista vakavasti.
En lukenut aloitustasi, mutta mitä jos antaisit kaikkien kokea asiat niin kuin kokevat? Perusystävällinen ja kohtelias käytös tuskin loukkaa ketään, mutta "leikkimielinen naljailu" voi jostakin tuntua ikävältä.