Mies joka ei kestä riitelyä ja poistuu paikalta...

Siis huudatko sinä kurkku suorana? Ja sitten ihmettelet, miksi toinen ei keskustele kanssasi erimielisyyksistänne rakentavasti?

Mies kuulostaa fiksulta. Kuka huutamista jaksaa kuunnella. Sun pitää hakea ammattiapua ongelmiisi.

Mitä miehen olisi pitänyt tehdä raivohullun naisen edessä? Karjaista takaisin, että perkele!

0/5

En minäkään äänekästä riitelyä rupea kestämään. Ellet osaa olla ihmisiksi, saat riidellä keskenäsi.

Nyt jo päättyneessä parisuhteessani minut kirjaimellisesti kiljuttiin hiljaiseksi, kun yritin selvittää asioita tavallisella puheäänellä. Eipä siinä oikein ole muuta tehtävissä kuin poistua paikalta ja toivoa, etteivät naapurit tee metelöinnistä ilmoitusta.

Tiedätkös, osa meistä on omien kokemuksiensa kautta oppinut, että joskus sitä kurkku suorana huutamista seuraa käsiksi käyminen. Ja silloin ei välttämättä halua riskiä ottaa.

Pakenija pakenee ikuisesti. Ei kykene kohtaamaan ristiriitoja, saati neuvottelemaan mistään. Minun exäni, rauha hänen sielulleen.

Normaali ihminen tajuaa, että toisella on jostain paha mieli, jos se kiukuttelee. Normaali ei lähde karkuun paria terävää sanaa. Normaali kysyy, mikä hätänä ja kuuntelee.

Vierailija kirjoitti:

Pakenija pakenee ikuisesti. Ei kykene kohtaamaan ristiriitoja, saati neuvottelemaan mistään. Minun exäni, rauha hänen sielulleen.

Normaali ihminen tajuaa, että toisella on jostain paha mieli, jos se kiukuttelee. Normaali ei lähde karkuun paria terävää sanaa. Normaali kysyy, mikä hätänä ja kuuntelee.

Normaali ihminen ei ala provosoida kiukuttelulla ja terävillä sanoilla, eikä varsinkaan, kuten tässä tapauksessa huuda kurkku suorana. Normaalin ihmisen ei tarvitse kuluttaa elämäänsä tuollaisen huutajan kanssa todetaakseen muutaman vuoden päästä, että hukkaan menivät kuunteleminen ja ymmärrys.

Kirjoitan omasta kokemuksesta vastaavasta käytösmallista.

Edellisessä suhteessani meillä oli tämä ikävä asetelma. Riidan syttyessä minä "napsahdin" ja huusin kurkku suorana. Mies jäätyi täysin ja pakeni paikalta.

Kävimme parisuhdeterapiassa, joissa lapsuuttamme läpikäymälle saimme selityksen omille reaktioillemme.

Minä olen ollut lapsuudenperheessä näkymätön lapsi. Kotona ei eri syistä ollut tilaa minun ilmaista itseäni oikein mitenkään. Kireä ilmapiiri vanhempieni välillä kutisti minut lähes olemattomiin. Koin, että en ole vaivaksi, jos olen vain mahdollisimman hiljaa ja pois jaloista. Sisälleni patoutui suunnaton määrä tukahdettuja tunteita. Vihaa, surua, raivoa.

Lapsena ja nuorena suorastaan teki mieli huutaa: "huomatkaa minutkin! Olen olemassa."

Mieheni lapsuudenperheessä vanhemmat erosivat hänen ollessa pieni, mutta hän muistaa rajut riidat ja se aiheutti ahdistusta.

Niinpä kun me kaksi aikuista näistä lähtökohdista päädyimme riitelemään, minä räjähdin kuin painekattila. Koska minä pystyin vihdoin ilmaisemaan niitä tunteita, mitä en lapsuudessa voinut. Miehen seurassa tunsin oloni turvalliseksi, joten uskalsin leväyttää koko arsenaalin esille.

Mies taasen koki erittäin voimakasta ahdistusta ja pakokauhua edessäni, huutaessani kurkku suorana. Hän vaistomaisesti pakeni, koska ei osannut muuta.

Tämä oli tavallinen tapamme riidellä ja erittäin kuluttava ja hajottava. Johtaen eroon lopulta.

Olen käynyt terapiassa ymmärtääkseni itseäni ja tekojani. Terapia on auttanut saamaan yhteyden sisäiseen lapseeni ja tervehdyttämään sisintäni. Pitkä tie on ollut.

Nykyisessä suhteessani en huuda enkä raivoa. Sanon asiat, jotka häiritsevät ja jos alkaakin tuntua painekattilaefektiä, poistun itse paikalta hetkeksi, etten sanoisi siinä hetkessä jotain, mitä en tarkoita tai huutaisin.

Summa summarum: miehesi ei ole kynnysmatti poistuessaan paikalta ja sinun kannattaa pohtia, mikä saa huutamaan kurkku suorana. Etsikää yhdessä toimiva tapa stopata riita ennen kuin se menee tuohon pisteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Paikalta poistuminen on signaali, että "minä vähät välitän sinun tunteistasi!" Sitten jälkikäteen toteaa, ettei hän voi muutakaan tehdä kun minä "huudan kurkku suorana". Eli tunteitani en saisi näyttää?

Miten mies voi ylipäätään olla niin heikko?

Ei ole heikkoutta ottaa aikalisää jos toinen ei kyken keskustelemaan rationaalisesti.

Minä en kyllä keskustele kenenkään kanssa huutamalla. Eihän se ole kenellekkään hyvä esimerkki ja lopultakaan siitä ei tule kummallekkaan hyvä mieli. 

Onpas tämä keskustelu lyhentynyt.